Mitä yhteistä on merivuokolla ja ihmisellä?
Okei, mun täytyy kertoa sulle jotain, mikä sai mut tuijottamaan ruutua aivan liian kauan. Tunnetko merivuokot? Ne oudon kauniit, kukkamaiset otukset, jotka kiinnittyvät meren kallioihin ja joilla ei ole aivoja lainkaan? No, ne saattavat pitää sisällään salaisuuden siitä, miten me olemme rakentuneet.
Joo, tiedän. Tämä on aika paljon sulatettavaa.
Suvun historia menee monimutkaiseksi
Mennäänpä taaksepäin ja selitetään, miksi tämä on niin iso juttu. Kun tutkijat luokittelevat eläimiä, he jakavat ne yleensä kahteen pääryhmään sen perusteella, miten niiden ruumiit ovat järjestäytyneet. On polyyppieläimet – eli merivuokot, meduusat ja korallit – ja sitten on jatk量大对称动物, joka on käytännössä kaikki muut, joilla on etu- ja takaosa sekä vasen ja oikea puoli. Kalat, linnut, koirat ja kyllä, sinä ja minä.
Pitkään tutkijat olettivat, että nämä kaksi ryhmää rakensivat ruumiinsa täysin eri tavoilla. Loppujen lopuksi merivuokko kasvaa ulospäin keskipisteestä kuin kukka, joka avautuu. Me jatk量大对称动物 puolestaan rakennamme itseämme päästä varpaisiin selkeän akselin suuntaisesti – ajattele vaikka vatsasta selkään tai edestä taakse.
Mutta tässä kohtaa asiat alkavat kiinnostaa oikeasti.
"Rakennuspiirustukset" saattavat olla vanhempia kuin arvasimme
Itävaltalaisen Wienin yliopiston tutkijaryhmä teki löydön, joka kääntää evoluutiobiologian päälaelleen. He huomasivat, että merivuokot käyttävät BMP-kuljetusta muokatakseen ruumiitaan – ja se on täsmälleen sama tekniikka, jota ihmiset käyttävät.
Mitä BMP-kuljetus oikein on? Yritän selittää sen yksinkertaisesti. Kehossasi on näitä molekyylilähettejä, joita kutsutaan luun morfogeneettisiksi proteiineiksi (BMP). Kehityksen aikana nämä pienet hyypiöt kertovat alkiosoluille, missä ne sijaitsevat kehossa ja minkälaista kudosta niiden tulisi muodostua. Kun BMP-tasot ovat matalat, solut tietävät muodostavansa keskushermoston. Kohtuulliset tasot merkitsevät "tee munuaisia." Korkeat tasot käskevät soluja muuttumaan vatsan ihoksi.
Se on kuin solusi pelaisivat hienoa kuumaa ja kylmää -peliä, näiden proteiinisignaalien ohjaamana. Ja tässä tulee se villi osuus – tutkijat huomasivat, että merivuokot käyttävät täsmälleen samaa signalointijärjestelmää, mukaan lukien jotain nimeltä Chordin, joka toimii kuljettajana BMP-proteiinien liikuttamisessa kehossa.
Miksi tällä on väliä?
Merkitykset ovat aika hämmästyttäviä. Jos merivuokot ja ihmiset molemmat käyttävät BMP-kuljetusta rakentaakseen ruumiitaan, se tarkoittaa, että tämä mekanismi on äärettömän vanha. Nämä kaksi eläinryhmää erkaantuivat toisistaan joskus 600–700 miljoonaa vuotta sitten – kauan ennen kuin mitään monimutkaista eliötä oli edes olemassa.
Tutkija David Mörsdorfin sanoin tämä mekanismi "pomppaa esiin yhä uudestaan hyvin etäisesti sukua olevilla eläimillä", mikä tekee siitä vahvan ehdokkaan sille, että varhaisimmat esi-isämme osasivat tämän jo silloin.
Toki tiede jättää aina tilaa epäilylle. Tutkijat myöntävät, että on mahdollista – joskin epätodennäköistä – että molemmat ryhmät kehittyivät tämän tekniikan täysin itsenäisesti. Mutta jos ne jakavat tämän geneettisen työkalun, jännittävämpi selitys on, että yhteinen esi-isämme, tuolla muinaisessa alkuliemessä, oli jo oppinut tämän ruumiinrakennusohjeen.
Mitä tämä tarkoittaa meistä?
Tässä kohtaa mietin vähän filosofisemmin. Puhumme meriolennosta ilman aivoja, ilman sydäntä, ilman mitään etäisesti monimutkaista anatomiaa muistuttavaa. Silti molekyylitasolla luemme samalta käskykirjalta.
Se saa miettimään, mitä muita muinaisia salaisuuksia piileskelee otuksissa, joihin emme juuri kiinnitä huomiota. Aivoton merivuokko saattaa vaikuttaa yhdeltä yksinkertaisimmista eläimistä maan päällä, mutta ehkä "yksinkertainen" oli juuri sitä, mitä yhteinen esi-isämme tarvitsi olevan. Ehkä kaiken sen jälkeen tulevan – kalojen, dinosaurusten, koirien, ihmisten – suunnitelma kirjoitettiin niihin muinaisiin vesiin, odottaen että löytäisimme olevamme koko ajan sukulaisia.
En tiedä sinusta, mutta itse aion katsoa merivuokkoja vähän eri tavalla seuraavan kerran kun näen ne akvaariossa. Ne eivät ole vain kauniita meren koristeita – ne kantavat mukanaan vanhinta biologista perintöämme, piilossa niiden säteittäissymmetrisissä, aivottomissa, täysin vieraan näköisissä pikkuruumiissa.
Aika siistiä, eikö niin?
Lähde: Popular Mechanics