Nämä jäätiköt reagoivat lämpöön paljon herkemmin kuin arvasimme

Olen rehellinen: kun luin tästä uudesta tutkimuksesta ensimmäistä kertaa, se yllätti minut. Ei siksi, että tiede olisi ollut monimutkaista — vaikka se onkin sitä — vaan koska nämä valtavat jäämassat reagoivat lämpötilan muutoksiin hämmästyttävän nopeasti.

Carnegie Mellon -yliopiston ja Alaskin yliopiston tutkijoiden mukaan Alaskassa sijaitsevat jäätiköt ovat todella herkkiä lämmölle. Hälyttävän herkkiä. Kun keskimääräiset kesälämpötilat nousevat yhden celsiusasteen, jäätiköiden sulaminen pitenee noin kolmella viikolla.

Kolme viikkoa! Lähes kuukauden lisäys pelkästään yhdestä asteesta.

Tiedän mitä ajattelette — "yksi aste ei kuulosta paljolta." Ja olette oikeassa. Juuri siksi tämä tulos on niin huolestuttava. Emme puhu dramaattisista lämpötilapiikeistä. Puhumme asteittaisesta lämpenemisestä, joka on jo käynnissä ympäri maailmaa.

Teknologia tutkimuksen takana

Tässä kohtaa asia muuttuu todella mielenkiintoiseksi tekniikan näkökulmasta. Tutkijat käyttivät niin sanottua synteettistä apertuuritutkaa eli SAR:ää, joka oli asennettu Euroopan Sentinel-1-satelliitteihin. Tämä ei ole mikä tahansa kamera.

SAR toimii lähettämällä mikroaaltopulsseja avaruudesta kohti maanpintaa ja analysoimalla takaisin kimmahtavat signaalit. Koska se hyödyntää mikroaaltoja näkyvän valon sijaan, se näkee pilvien, savun ja jopa pimeyden läpi. Tämä on valtava etu jäätiköiden seurannassa, sillä monet näistä syrjäisistä alueista ovat usein pilvien peitossa tai napaisen yön vallassa.

Perinteiset menetelmät nojasivat optisiin laitteisiin — käytännössä jäätiköistä otettiin kuvia kesän lopulla. Tutkija Mark Fahnestock kuitenkin huomauttaa ongelmasta:

"Jos olet päivän myöhässä kuvan ottamisesta, koko jäätikkö on saattanut peittyä lumeen, etkä näe missä paljas jää on sen alla."

Aika turhauttavaa, eikö ole? Kuvittele yrittäväsi tehdä työtäsi, kun sää voi kirjaimellisesti pyyhkiä datosi yön aikana.

Uusi SAR-lähestymistapa mahdollistaa jäätiköiden automaattisen ja jatkuvan seurannan ympäri vuoden, ei vain niiden lyhyiden selkeiden jaksojen aikana. Melko näppärää, eikö?

Vuoden 2019 lämpöaalto: kurkistus tulevaisuuteen

Tutkijatiimi keskittyi poikkeukselliseen lämpöaaltoon, joka iski Alaskaan kesä- ja heinäkuussa 2019 — muistatteko sen? Lähes kahden viikon ajan lämpötilat monilla paikkakunnilla olivat hämmästyttävät 20–30 astetta keskimääräistä korkeammat. Anchoragessa mitattiin 32 celsiusastetta, mikä on käytännössä ennennäkemätöntä (tyypilliset kesäpäivän ylimmät lämpötilat liikkuvat noin 15 asteen tietämillä).

Se, mitä jäätiköille tapahtui tämän helteisen jakson aikana, oli silmiä avaavaa. Lumirajat — se raja, jossa lumi vielä peittää jään ja jossa paljas jäätikkö alkaa — nousivat lähes 110 metriä korkeammalle. Tavallisena vuonna ne eivät saavuttaisi näitä korkeuksia noin kahteen kuukauteen.

Pysähtykää hetkeksi miettimään. Lähes 110 metriä korkeammalla, kaksi kuukautta aikaisemmin. Se on kuin katselisi kesää pikakelauksena näiden ikivuiden jäämuodostelmien yli.

Seuraukset ovat vakavia. Kun suojaava lumipeite katoaa aikaisin, alla oleva tumma paljas jää ja firni (osittain tiivistynyt rakeinen lumi) altistuu auringolle pidempään. Enemmän altistusta tarkoittaa enemmän sulamista, mikä tarkoittaa enemmän vettä, joka virtaa mereen — ja tämä ennen kuin puhumme merenpinnan nousun pidempiaikaisista huolenaiheista.

Miksi tämä merkitsee tiedettä laajemmin

Tiedän mitä osa teistä saattaa ajatella — "Hienoa, taas yksi ilmastotutkimus. Mitä voin edes tehdä Alaskassa olevien jäätiköiden puolesta?"

Asia on kuitenkin näin: nämä tulokset kertovat jotain ratkaisevaa siitä, miten planeettamme reagoi lämpenemiseen. Nyt meillä on mitattavissa ja kvantifioitavissa oleva yhteys lämpötilan ja jäätiköiden käyttäytymisen välillä. Tutkijat voivat nyt ennustaa, kuinka paljon lisäsulamista eri lämpenemisskenaariot saattavat aiheuttaa.

Tutkija Albin Wells asian näin: "Nämä lämpötilakorrelaatiot alkavat antaa käsitystä siitä, kuinka paljon sulamista tai lumirajan vetäytymistä voimme odottaa tulevaisuuden lämpimämmissä ilmastoissa."

Tämä on voimakasta tietoa. Ei vain tutkijoille, vaan yhteisöille, hallituksille ja suunnittelijoille, jotka tarvitsevat ymmärrystä siitä, mitä on tulossa.

Käytännön vaikutusten lisäksi tässä tutkimuksessa on jotain lähes hengellistä. Nämä jäätiköt ovat olleet olemassa tuhansia vuosia, virranneet hitaasti Alaskan vuorten halki. Ne ovat nähneet sivilisaatioiden nousun ja tuhon. Ja nyt, meidän vuoksemme, ne reagoivat lämpötilan muutoksiin viikkojen eikä vuosikymmenten aikaskaalassa.

Kaiken ydin

Mitä meidän siis tulisi ottaa tästä kaikesta mukaamme? Muutama asia:

Ensinnäkin planeettamme ilmastojärjestelmä on herkästi säädetty. Yhden asteen lämpeneminen — sellainen muutos, joka ei ehkä edes rekisteröidy arjessamme — voi aiheuttaa valtavia ketjureaktioita näissä massiivisissa jäätikköjärjestelmissä.

Toiseksi teknologia auttaa meitä näkemään nämä muutokset ennennäkemättömällä tarkkuudella. Mahdollisuus seurata jäätiköitä automaattisesti ympäri vuoden satelliittitutkalla on mullistavaa maailman jään seurannassa.

Kolmanneksi ja ehkä tärkeimpänä: meillä on nyt enemmän tietoa kuin koskaan. Kysymys ei ole siitä, ymmärrämmekö mitä tapahtuu — kysymys on siitä, teemmekö jotain asialle.

Valitsen pysyä varovaisen toiveikkaana. Tämänkaltaiset tutkimukset antavat meille tiedon, jota tarvitsemme parempien päätösten tekemiseen. Ja se, ystävät, on se, miten muutos alkaa — ei epätoivolla, vaan ymmärryksellä.

Lähde: ScienceDaily