Kun Aurinko ei suostunutkaan hiljenemään
Viime elokuussa NASA:n tutkijat saivat oudon viestin Auringolta. Se ei tullut radioviestinä, vaan pitkäkestoisena radiohäiriönä, joka jatkui päivästä toiseen. Tavallisesti tällaiset purkaukset kestävät korkeintaan muutaman päivän. Nyt kyseessä oli jotain aivan muuta.
Ennätys rikki moninkertaisesti
Signaali jatkui 19 päivää peräkkäin. Edellinen ennätys oli viisi päivää. Ero on valtava. Tutkijat eivät olleet varautuneet tällaiseen kestävyyteen. Kyseessä oli tyypin IV radiohäiriö, joka syntyy, kun energiset elektronit jäävät kiinni Auringon magneettikenttiin. Elektronit pomppivat edestakaisin ja tuottavat radioaaltoja.
Vaarallinen varoitusmerkki
Itse radioaallot eivät uhkaa Maata. Ne eivät edes läpäise ilmakehää. Silti ne kertovat jostain vakavammasta. Samat magneettiset olosuhteet voivat laukaista koronamassapurkauksia. Nämä purkaukset sinkoavat varattuja hiukkasia avaruuteen. Jos ne osuvat Maahan, ne voivat vaurioittaa satelliitteja, sähköverkkoja ja avaruusaluksia.
Useita luotaimia yhdessä
Havainnossa oli mukana neljä eri luotainta: Parker Solar Probe, Wind, Solar Orbiter ja STEREO. Koska Aurinko pyörii, jokainen luotain näki purkauksen omasta kulmastaan. Yhdessä ne antoivat kokonaiskuvan siitä, miten signaali käyttäytyi ajan mittaan.
Jäljet johtivat magneettiseen rakenteeseen
STEREO:n datan avulla tutkijat jäljittivät purkauksen lähteen. Se syntyi Auringon uloimmassa ilmakehässä sijaitsevassa magneettisessa rakenteessa, jota kutsutaan kypärävirraksi. Mutta pidemmän keston selitys löytyi muualta. Alueelta purkautui kolme erillistä koronamassapurkausta peräkkäin. Ne pitivät radiohäiriön yllä kuin polttoainetta lisäten.
Parempaa ennustamista
Tutkimus julkaistiin Astrophysical Journal Letters -lehdessä. Sen avulla voidaan parantaa avaruussään ennustamista. Kun tiedetään, milloin Aurinko lähettää vaarallisia hiukkasia, voidaan suojata kriittisiä järjestelmiä ajoissa. Satelliitit, sähköverkot ja astronautit hyötyvät paremmasta varoitusajasta.
Aurinko yllättää yhä
Tämä tapaus osoittaa, ettei Aurinkoa tunneta vielä läheskään täysin. Se voi käyttäytyä tavoilla, joita ei ole aiemmin havaittu. Pitkäkestoinen radiohäiriö on tästä hyvä esimerkki. Mitä paremmin ymmärrämme Auringon toimintaa, sitä paremmin voimme suojautua sen yllätyksiltä.