Elämän jäljitys avaruudessa sai nyt aivot peliin

Tieteentekijät ovat miettineet vuosikymmeniä yhtä ärsyttävää pulmaa: miten tunnistaa elämä Marsista tai Europasta? Pelkät orgaaniset molekyylit eivät riitä todisteeksi.

Ongelma on tämä. Aminohapot ja rasvahapot syntyvät luonnostaan myös ilman eläviä olentoja. Olemme löytäneet niitä meteoriiteista ja kyenneet tekemään laboratoriossa. Löydät tiilen rakennustyömaalta – se kertoo toiminnasta, mutta ei talosta.

Tutkijat kehittivät nyt fiksun ratkaisun.

Ei molekyylejä, vaan niiden järjestys

UC Riverdaleen ja Weizmann-instituutin porukka muutti kysymyksen. Sen sijaan että kysyisivät "mitä molekyylejä on?", he tutkivat "kuinka ne ovat järjestyneet?".

Elämä ei levitä molekyylejä sattumanvaraisesti. Se luo mitattavia kuvioita. Monimuotoisuutta eli paljon erilaisia tyyppejä. Ja tasapainoa eli suhteellisen tasaista jakautumista.

Kuolleiden prosessien tulokset eroavat. Ne tuottavat kasoittain yhtä ja niukasti toista.

Luonnon idea kemian pelastajaksi

Tässä tulee paras juttu. Tutkijat eivät keksineet uutta vekotinta. He nappasivat työkalun eklogeilta.

Ekologit mittaavat biodiversiteettiä kahdella tavalla:

• Moninaisuus: montako lajia?
• Tasaisuus: miten tasaisesti niitä on?

Sama logiikka sopii kemiaan. Ja se toimi paremmin kuin osattiin odottaa.

Testit vahvistavat: ero näkyy aina

Tiimi kokeili menetelmää satakunnalla aineistoilla. Aminohappoja ja rasvahappoja bakteereista, fossiileista, maaperästä, meteoriiteista, asteroideista ja labranäytteistä.

Tulos oli selvä. Biologiset näytteet näyttivät saman tilastollisen merkin. Epäbiologiset toisen. Joka kerta.

Ihmetystä herätti erityisesti fossiilit. Miljoonia vuosia vanhat dinosaurusmunankuoret pitivät kiinni biolisestä jäljestään. Vaikka materiaali oli rapistunut, kuvio pysyi.

"Se yllätti meidät tosissaan", sanoi johtava tutkija Fabian Klenner. Uskon häntä. Yleensä vanhat näytteet menettävät piirteensä, mutta tämä säilytti tunnistettavan leimansa.

Miksi tämä muuttaa alienjahtia

Kuvittele Mars-kulkunen löytää orgaanisia aineita. Nyt tutkijat arpoisivat: elämäkö vai pelkkä kemia?

Uudella menetelmällä luvut ratkaisevat. Tarkista tilastollinen kuvio. Näetkö elämän jakautuman vai kemian?

Parasta: ei tarvita uusia laitteita. Nykyiset ja tulevat avaruuslennot keräävät jo sopivaa dataa. Edullista ja valmista.

Ei mikään taikasauva

Tieteentekijät eivät väitä tämän ratkaisevan kaiken. Yksi testi ei riitä elämän todistamiseksi.

"Tarvittaisiin useita itsenäisiä todisteita", Klenner toteaa. Hänellä on pointti. Tilastotesti plus muut merkit plus geologia.

Silti tämä työkalu vahvistaa arsenaalia. Kun useat testit sopivat yhteen, voimme huokaista helpotuksesta.

Oma näkemykseni

Tämä on nerokasta yksinkertaisuudessaan. Ei etsitä harvinaisia molekyylejä. Riittää, kun tunnistamme elämän järjestysleiman.

Avaruus on valtava, ja olemme vielä sokeita monelle. Mutta tällaiset sormenjäljet auttavat erottamaan elämän mistä tahansa.

Vihreitä miehiä ei ehkä pian nähdä. Mutta tunnistamme ne varmasti paremmin.