Maailmankaikkeus voi olla täynnä elämää – emme vain ole osanneet kuunnella oikein

Haluan kertoa teille jotain, joka veti minut hiljaiseksi tällä viikolla. Olemme vuosikymmenien ajan kuunnelleet avaruutta radioteleskoopeilla, toivoen sieppaavamme merkkejä älykkäästä elämästä. Mutta SETI-instituutin tuore tutkimus viittaa siihen, että olemme ehkä tehneet kaiken väärin – ei oman mokamme vuoksi, vaan koska tähdet itse sotkevat signaalit.

Kuulostaa scifi-elokuvalta, eikö? Selitän.

Hiljaisuus, joka ei ehkä olekaan hiljaisuutta

SETI (etsintä maan ulkopuolisen älyn perässä) on vuosien ajan metsästänyt niin sanottuja kapeakaistaisia signaaleja. Ajatuksena on, että edistynyt sivilisaatio lähettäisi terävän, keskitetyn radioaaltopurskeen. Sellainen erottuisi taustakohinasta kuin neonkyltti yössä.

Mutta tutkijat löysivät ongelman: vaikka alienit lähettäisivät täydellisen selkeän viestin, sen pitää kulkea todella kaoottisen alueen läpi. Nimittäin emotähden oman ympäristön – plasman, aurinkotuulen ja massiivisten koronamassapurkausten.

Kaikki tuo turbulenssi voi levittää kapean signaalin laajemmalle taajuuskaistalle. Vahva "HEI, ME OLEMME TÄÄLLÄ!" -viesti muuttuu kuiskaukseksi, joka sekoittuu kosmiseen statiseen.

Tämä muuttaa kaiken – tai ainakin ehkä

Tutkija Vishal Gajjar tiivisti asian näin: signaalit voivat "lipsahtaa alle havaitsemiskynnyksemme, vaikka ne olisivat olemassa. Tämä voisi selittää osan radiohiljaisuudesta."

Hiljaisuus.

Tuo sana on kummitellut SETI-tutkimusta vuosikymmeniä. Muistatteko Fermin paradoksin? Se kysyy: jos maailmankaikkeus on niin valtava ja mahdollisesti täynnä elämää, miksi emme ole kuulleet mitään?

Tässä on nyt mahdollinen vastaus: olemme ehkä kuulleet heidät, mutta signaalit ovat seonneet ennen kuin osasimme tunnistaa ne.

Näin tutkijat testasivat idean

Tämä tutkimus teki minuun vaikutuksen, koska tutkijat eivät vain theorisoineet. He löysivät tavan mitata ilmiötä käyttämällä jotain paljon lämpömpää – avaruusluotainten signaaleja!

Analysoimalla, miten omien aurinkokuntamme luotainten radiolähetykset kärsivät Auringon aktiivisuudesta, he pystyivät kalibroimaan turbulenssin vaikutuksen tarkasti. Sitten he sovelsivat tietämystään muihin tähtiin.

Tulokset? Osa tähdistä on pahempia kuin toiset. M-kääpiötähdet – niitä on noin 75 prosenttia Linnunradan kaikista tähdistä – ovat ilmeisesti pahimpia möyhentäjiä. Valtava määrä tähtiä, jotka saattavat jatkuvasti sotkea viestejä niiden ympärillä olevilta sivilisaatioilta.

Mitä tämä tarkoittaa avaruusoloiden etsinnälle?

Hyvä uutinen on, että tutkimus antaa tutkijoille uuden kehyksen ymmärtää, miltä signaalit saattavat näyttää Maahan saapuessaan. SETI-ohjelmien ei ehkä tarvitse enää etsiä vain ultra-kapeita signaaleja. Voi olla tarpeen heittää verkko laajemmalle.

Tutkija Grayce Brown sanoi, että nyt voidaan "suunnitella hakuja, jotka vastaavat paremmin sitä, mikä todella saapuu Maahan – eivät vain sitä, mitä mahdollisesti lähetetään."

En tiedä teistä, mutta minä pidän tätä uskomattoman toiveikkaana. Se tarkoittaa, että etsintä ei ole ohi – se on vasta viisastumassa. Kaikki nuo kuunteluvuodet eivät ehkä ole menneet hukkaan. Meidän vain täytyy oppia kuuntelemaan eri tavalla.

Isompi kuva

Mikä tässä tutkimuksessa eniten koskettaa, on se, mitä se paljastaa tieteellisestä löytämisestä. Ajattelemme usein läpimurtoja uusina löytöinä, mutta joskus ne ovat ymmärrystä siitä, mitä olemme kaivanneet – kohinaa, joka on piilossa silmillemme, signaalia, joka naamioituu statiseksi.

Maailmankaikkeus saattaa olla täynnä tervehdyksiä, jotka olemme ohittaneet tuhansia kertoja, luullen niitä tuuleksi.

Ja rehellisesti? Tuntuu siltä kuin juuri sellaisessa maailmankaikkeudessa me eläisimme.