Entä jos aivot eivät tuota tietoisuutta vaan vain ottavat sen vastaan?

Kun katsot auringonlaskua, miksi värit tuntuvat joltakin? Silmäsi ottavat vastaan valoa, aivosi käsittelevät signaaleja. Silti jossain vaiheessa syntyy tunne. Kokemus. Et vain rekisteröi tietoa. Sinä koet.

Tämä ero tuntuu pieneltä, mutta se on juuri se kohta, jossa nykyinen tietoisuuden selitys takeltelee.

Vanha malli ei riitä

Vuosikymmeniä olemme olettaneet, että tietoisuus syntyy aivoissa samalla tavalla kuin ohjelma pyörii tietokoneessa. Hermosolut aktivoituvat, kemialliset yhdisteet liikkuvat, ja siitä syntyy ajatus tai tunne. Malli tuntuu loogiselta.

Ongelma tulee esiin, kun kysytään: miksi mikään tuntuu joltakin? Miksi musiikki herättää surua tai iloa? Miksi rakkaus tuntuu joltakin? Aivotutkimus osaa kertoa tarkasti, mitä aivoissa tapahtuu tietyissä tilanteissa. Se ei kuitenkaan selitä, miksi kokemus syntyy lainkaan.

Toinen tapa ajatella

Jotkut tutkijat ehdottavat, että olemme ehkä kääntäneet asian päälaelleen. Ehkä tietoisuus ei synny aivoissa. Ehkä aivot vain virittäytyvät johonkin, joka on jo olemassa.

Kuvittele radio. Se ei luo musiikkia. Se vain poimii signaalin, joka kulkee ilmassa. Aivot voisivat toimia samoin. Ne eivät tuota tietoisuutta, vaan ottavat sen vastaan. Samalla ne myös muokkaavat sitä. Jokainen aivot luovat oman versionsa samasta perustasta.

Tai ajattele leijaa. Aivot ovat leija. Ne tarvitsevat oikean muodon ja materiaalin. Mutta ilman tuulta leija ei nouse. Tietoisuus voisi olla se tuuli. Ilman sitä aivot ovat vain esine maassa.

Miksi tämä muuttaisi mitään

Jos tietoisuus on perustavanlaatuinen osa todellisuutta, moni vanha ongelma katoaa. Ei tarvitse selittää, miten mieli syntyy aineesta. Sen sijaan kysytään, miten kaksi perustavaa asiaa vaikuttavat toisiinsa.

Sama muutos voisi koskea myös suurempia kysymyksiä. Mikä oli ennen alkuräjähdystä? Mihin maailmankaikkeus laajenee? Ehkä nämä kysymykset tuntuvat mahdottomilta siksi, että lähestymme niitä väärästä suunnasta.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä

Ajatus ei ole pelkkää filosofiaa. Se voisi vaikuttaa myös siihen, miten ymmärrämme tajuttomuutta tai kuolemaa lähellä olevia tiloja. Noin joka kymmenes sydänpysähdyksestä eloon jäänyt kertoo kokeneensa jotakin syvällistä. Valoa, rauhaa, kohtaamisia. Monille kokemus muuttaa elämän suuntaa pysyvästi.

Jos tietoisuus ei ole sidottu vain toimivaan aivoihin, nämä kokemukset saavat uuden merkityksen.

Mitä jää käteen

Kukaan ei ole todistanut, että tietoisuus olisi perustava osa todellisuutta. Ajatus on yhä kiistanalainen. Silti se herättää kiinnostusta siksi, että vanhat selitykset eivät täysin vakuuta.

Ehkä maailmankaikkeus ei ole kone, joka oppi ajattelemaan. Ehkä se on tietoisuus, joka kokee itsensä aivojen kautta.