Kana vai muna – universumin versio

Mikä tuli ensin: fyysinen maailmankaikkeus vai se tietoisuus, joka sitä tarkkailee?

Useimmat meistä vastaavat suoralta kädeltä: maailmankaikkeus. Alkuräjähdys 13,8 miljardia vuotta sitten. Tähdet syntyivät. Planeetat jähtyivät. Lopulta aivot kehittyivät pohtimaan omaa olemassaoloa. Helppoa, eikö?

Entä jos ajattelisimme toisin päin?

Uusi teoria väittää juuri sitä. Se on joko nerokasta tai täysin hullua – ja juuri siksi se kiehtoo.

Radikaali väite tietoisuudesta

Vuonna 2025 materiaalitieteen professori Maria Strømme julkaisi paperin, joka kääntää kaiken päälaelleen. Hänen mukaansa tietoisuus ei ole materian sivutuote. Se on kaiken perusta.

Kuvittele valtava tietoisuuden kenttä. Siinä ei ole tilaa, aikaa, atomeja tai meitä. Sitten tämä kenttä herää. Se erottuu osiksi: aineeksi, energiaksi, galakseiksi, koko todellisuudeksi.

Alkuräjähdys ei ollut materian paisuminen. Se oli tietoisuuden hajoaminen fyysiseen muotoon.

Ei tämä ole ensimmäinen kerta, kun fyysikot leikkivät tällaisilla ajatuksilla.

Fysiikan legendat tukevat outoa ideaa

Ajatus ei ole pelkkää fiktiota. Suuret nimet ovat käsitelleet sitä.

Max Planck, kvanttifysiikan isä, uskoi tietoisuuden tulevan ensin. Erwin Schrödinger, kissaparadoksin keksijä, pohti tietoisuuden yhtenäisyyttä – ei miljardeja erillisiä mieliä. David Bohm näki todellisuuden piilotetusta järjestyksestä avautuvana.

Strømme vie näitä vanhoja ideoita eteenpäin matematiikalla ja tiukkuudella. Rohkeaa toimintaa.

Miksi teoriaa kritisoidaan?

Kritiikkiä riittää. Paljonkin.

Yksi fyysikko huomautti: teoria keskittyy liikaa ihmisen tietoisuuteen. Maailmankaikkeus on täynnä asioita, joita emme havaitse. Subatomisia hiukkasia kehossamme. Mittaamattomia ilmiöitä. Ehkä ylimääräisiä ulottuvuuksia.

Jos ne ovat totta – ja useimmat fyysikot niin uskovat – tietoisuus ei voi olla kaiken pohja. Se on liian kapea.

Aivot sanovat muuta

Neuroscience kaataa teorian. Todisteita ei löydy.

Aivoskannaukset näyttävät: aivoprosessit synnyttävät tietoisuuden. Vaurio aivoissa, vaurio tietoisuuteen. Nukutus sammuttaa mielen kemialla. Tietoisuus syntyy materiasta, ei päinvastoin.

Useimmat aivotutkijat pitävät tätä selvänä asiana. Ei mysteeriä ratkaistavana.

Yllättävä käänne simulaatioista

Silti jotkut simulaatiot tuovat lisäkierroksen. Ne vihjaavat, että tietoisuus muokkaa kokemustamme todellisuudesta.

Evoluutiosimulaatioissa tarkasti näkevät virtuaalioliot hävisivät. Voittivat ne, jotka näkivät vain selviytymiselle hyödyllistä. Ehkä tietoisuus ei luo universumia, mutta se värittää havaintojamme syvästi.

Ei sama kuin luomisteoria, mutta silti pyörryttävää.

Mikä on totuus?

Emme tiedä.

Teoria on kiistanalainen syystä. Todisteet puhuvat aivojen puolesta. Mutta kvanttifysiikan outoudet ja legendafysiikot pitävät sen hengissä. Ei pseudotiedettä, vaan spekulatiivista aluetta.

Tiede elää tällaisista hulluuksista. Vaikka teoria kaatuisi, sen pohdinta voi paljastaa uutta tietoisuudesta ja todellisuudesta.

Eikö sekin ole ajatuksen arvoista?