Entä jos universumi muistaa kaiken?

Tässäpä ajatus, joka saattaa pyöriä päässäsi vielä viikon:

Entä jos universumilla on muisti?

Ei sellaista kuin aivoissa tai kovalevyllä, vaan jotain paljon syvempää – jotain, joka on kudottu todellisuuden kankaaseen itsessään.

Avaruusaika ei ehkä olekaan vain passiivinen näyttämö, jolla fysiikka pyörii. Se saattaa aktiivisesti tallentaa kaikkea mitä tapahtuu. Jotain, joka ei koskaan unohda.

Tämä on keskeinen ajatus niin sanotun kvanttimuistikerrosviitekehyksen takana, ja rehellisesti sanottuna – se on yksi kiehtovimmista ideoista, joihin olen törmännyt pitkään aikaan.

Mistä oikeastaan puhutaan?

Klassinen fysiikka kohtelee aika-avaruutta melko välinpitämättömästi. Se on vain paikka, jossa asiat tapahtuvat. Tapahtumat menevät ohi, ja avaruus jatkaa samaa vanhaa.

Mutta kvanttimekaniikka on toinen maailma.

Siellä tapahtuu asioita, jotka saavat jopa asiantuntijat pyörittelemään päätään. Hiukkaset ovat yhtä aikaa aaltoja. Mittaaminen muuttaa todellisuutta. Ja jotkut ilmiöt näyttävät säilyvän, vaikka niiden "pitäisi" kadota.

Nyt jotkut tutkijat ovat alkaneet kysyä: entä jos nämä outoudit eivät ole virheitä tai häiriöitä – vaan merkkejä siitä, että avaruus itsessään tallentaa tietoa?

Miten se toimisi käytännössä?

Ajattele sitä niin päin, että jokainen tapahtuma – jokainen vuorovaikutus, jokainen energian siirtymä – jättää jäljen. Ei fyysisenä jälkenä, vaan kvanttitason rakenteellisena muutoksena.

Kuin kivi, joka putoaa lampeen. Aallot häviävät, mutta vesi ei ole enää täsmälleen samanlainen kuin ennen.

Tämä "muisti" voisi selittää asioita, joita nykyfysiikka ei osaa kunnolla selittää:

• Kvanttilomittuminen – kaksi hiukkasta vaikuttaa toisiinsa silmänräpäyksessä, vaikka ne olisivat äärettömän kaukana toisistaan. Entä jos ne "muistavat" yhteytensä?

• Koherenssin säilyminen – miksi kvanttitilat eivät hajoa heti, vaikka niiden "pitäisi"?

Miksi tämä on tärkeää?

Koska jos tämä pitää paikkansa, se muuttaa melkein kaikkea.

Se tarkoittaa, että todellisuus ei ole pelkkää hetkeä. Se on kerrostunut historia. Jokainen sekunti, jokainen fotoni, jokainen hengitys on jossakin tallennettuna.

Se on myös kiehtova yhteys henkisyyden ja tieteen välillä – ilman, että tarvitsee hyppiä epätieteellisiin selityksiin.

Ja ehkä tärkeintä: se avaa ovia uusille teknologioille. Jos avaruus todella muistaa, ehkä voimme oppia lukemaan tuota muistia.

Mitä se tarkoittaa sinulle?

No, ehkä ei mitään käytännössä tänään. Mutta joskus on tärkeää pysähtyä miettimään, että ehkä todellisuus on paljon outoutunut kuin luulemme.

Ja että jokainen hetki, jonka elät, on jossakin tallennettuna ikuisesti.

Se on sekä lohdullista että hälyttävää – riippuen siitä, millä päivällä olet.

Jos tämä herätti ajatuksia, jaa ihmeessä eteenpäin. Ja jos haluat syventyä aiheeseen lisää, seuraa tänne – tämä ei todennäköisesti ole viimeinen kerta kun puhun universumin muistista.