Muinaiset esi-isämme eivät asuneetkaan paratiisisaarilla – uusi tutkimus kumoaa vanhan oletuksen

Tiesitkö, että ihmisten muinaiset esivanhemmat elivät aivan muissa oloissa kuin mihin meillä on tapana kuvitella?

Useimmat meistä kuvittelevat varhaisten kädellisten heiluvan lämpimissä, rehevissä sademetsissä. Aurinkoa, runsautta, helppoa elämää.

Uusi tutkimus saa kuitenkin toisenlaiseen pohdintaan.

Jorge Avaria-Llautureon johtama tutkimusryhmä Readingin yliopistosta ryhtyi selvittämään, missä esi-isämme todella elivät ja millainen ilmasto niillä seuduilla vallitsi miljoonia vuosia sitten. Tulokset yllättivät: varhaiset kädelliset selvisivät kylmissä ja kuivissa olosuhteissa – ei suinkaan trooppisessa paratiisissa.

Teilhardina: alkukantainen selviytyjä

Yksi vanhimmista tunnetuista kädellisistä oli pienenpieni eläin nimeltä Teilhardina, ja myönnettävästi se teki vaikutuksen.

Kuvittele eläintä, joka painoi noin 28 grammaa – saman verran kuin nykyään elävä pienin kädellinen, Madame Berthaen hiirimaki. Tämä pikku otus joutui pitämään yllä nopeaa aineenvaihduntaa syömällä hedelmiä, puunkumia ja hyönteisiä.

Varsinainen juttu on kuitenkin tämä: toisin kuin muilla samanaikaisilla nisäkkäillä, Teilhardinalla oli kynnet käsissään. Ei kuulosta mullistukselta, eikö? Mutta ajattele asiaa tarkemmin – nuo kynnet auttoivat tarttumaan oksiin ja käsittelemään ruokaa tarkasti. Tämä piirre on yhä kaikkien kädellisten, myös meidän, tunnusmerkki.

Teilhardina ilmestyi noin 56 miljoonaa vuotta sitten ja levisi nopeasti Pohjois-Amerikasta Eurooppaan ja Kiinaan. Hienoa pienelle otukselle!

Miksi tutkijat olivat väärässä?

On ymmärrettävää, miksi asiantuntijat olettivat kädellisten kehittyneen trooppisessa ilmastossa.

Suurin osa nykyisistä kädellisistä elää trooppisilla alueilla, ja suurin osa fossiileista on löydetty lämpimistä paikoista. Loogista, eikö? Vaan ei pidemmälle.

Tutkijat analysoivat fossiiliaineistoa uudelleen ja käyttivät itiöiden ja siitepölyn tietoja ilmaston rekonstruointiin. Yllätys: alueet, joilta fossiileja on löytynyt, eivät olleet trooppisia miljoonia vuosia sitten.

Todisteet viittaavat Pohjois-Amerikkaan kädellisten alkukotina – hassua, kun nykyään mantereella ei elä luonnonvaraisia kädellisiä.

Kylmässä selviytyminen: muinaiset arktiset apinat?

Varhaiset kädelliset vaelsivat jopa napaseuduille. Sellaisten seutujen tuntumaan, joissa nykyään näkee jääkarhuja ja napaketjuja.

Miten he selvisivät? Tutkijoiden mukaan kehittyi strategioita, joita näemme nykyään joillakin makeilla. Hiirimakit ja kääpiömakit pystyvät hidastamaan aineenvaihduntaansa dramaattisesti ja jopa horrostamaan niukkoina kausina.

Kuvittele sitä: esi-isämme painoivat elämälle taukoa selviytyäkseen ankarista talvista. Nerokasta.

Todellinen selviytymisresepti

Tutkimuksen mukaan jatkuvasti muuttuvat, haastavat olosuhteet pakottivat esi-isämme sopeutumaan. Ne kädelliset, jotka pystyivät liikkumaan, löytämään uusia ruoanlähteitä ja muuttamaan uusille alueille, jättivät jälkeläisiä.

Nykyään elävät lajit polveutuvat näistä lopullisista selviytyjistä – levottomista, joustavista otuksista, jotka eivät luovuttaneet.

Mielenkiintoisesti tutkimus osoitti, että lämpimämmät ilmasto-olot eivät välttämättä nopeuttaneet kehitystä. Ratkaisevaa oli itse muutos – nopeat vaihtelut kuivien ja kosteiden kausien välillä.

Mitä tämä merkitsee nykyajalle?

Tässä kohtaa asia muuttuu huolestuttavaksi.

Tutkijat korostavat: esi-isiemme tapa reagoida ilmastonmuutoksiin on avain nykyisten kädellislajien suojeluun.

Nykyiset kädelliset kohtaavat valtavia uhkia, erityisesti elinympäristöjen tuhoutumisen metsähakkuiden vuoksi. Kun kodit katoavat, eläimet eivät enää pysty liikkumaan vapaasti. Ne jäävät pirstoutuneisiin alueisiin, joissa perimän monimuotoisuus köyhtyy.

Ikävä totuus on tämä: ilman kykyä liikkua ja sopeutua – samaa ominaisuutta, joka auttoi esi-isiämme selviytymään miljoonia vuosia – monet kädellislajit ovat todellisessa vaarassa.

Ratkaisu ei ole pelkästään tiedon lisääminen, vaikka sekin on tärkeää. Tarvitaan poliittisia toimia. Tarvitaan muutoksia arkipäivän valinnoissa. On puututtava villin eläimen lihan kauppaan ja pysäytettävä elinympäristöjen tuhoaminen.

Jotenkin poetiittista: juuri sopeutuvuus, joka auttoi esi-isiämme valloittamaan kylmiä, karuja ympäristöjä, saattaa olla se asia, joka pelastaa meidät – tai tuomitsee. Valinta on aina meidän.