Tiedätkö? Jään alla on kokonainen salainen kaupunki

Kuvittele tilanne: Vuosi 2024, ja NASA lentää rutiinilentoja Grönlannin jäätikön yllä. Tutkijat käyttävät kehittynyttä tutkateknologiaa jään tutkimiseen ja pohjan kartoittamiseen. Sitten yksi heistä – Chad Greene – huomaaa jotain outoa lukemissa. Mitä hän löysi?

Haudattu sotilastukikohta.

Ei mikä tahansa rakennelma, vaan Camp Century, jota kutsuttiin myös "jään alla olevaksi kaupungiksi". Paikka oli valtava – 21 maanalaista tunnelia, lähes 3 000 metriä yhteensä. Sisällä oli puisia rakennuksia, teräskattoja ja oikea ydinreaktori. Kaikki tämä jäässä noin 30 metrin syvyydessä.

Greenen ensimmäinen ajatus? "Etsimme jään pohjaa, ja sieltä pompsahti Camp Century." Hänen kollegansa Alex Gardner NASA:n Jet Propulsion Laboratoriosta kertoi, etteivät he aluksi ymmärtäneet, mitä olivat löytämässä. Kuvittele olevasi jäätutkija ja törmäät vahingossa salaiseen sotilastukikohtaan. Täytyy olla yksi erikoisimmista hetkistä nykyaikaisessa tieteessä.

Mutta tämä vasta on mielenkiintoista...

Voisi luulla, että "hienoa, haamukaupunki jään alla, outoa mutta ei se mitään." Mutta odota – tarina siitä, miksi tämä paikka ylipäätään rakennettiin, on täyttä hullua.

Camp Century esitettiin virallisesti tieteellisenä tutkimusasemana. Ja kyllä, siellä tehtiin myös aidosti tärkeitä löydöksiä. He olivat jääytimien tutkimuksen pioneereja ja löysivät todisteita siitä, että Grönlanti oli aiemmin metsien peitossa ja eläinten asuttama. Aika siistä, eikö?

Paitsi että se oli vain peitteeksi.

Todellinen operaatio oli Project Iceworm, ja se kuulostaa suoraan kylmän sodan painajaisunilta. Ideana oli piilottaa ydinohjukset Grönlannin jäätikön alle, valmiina laukaisuun jos neuvostoliitto hyökkäisi. Suunnitelmissa oli rakentaa vielä 135 000 neliökilometriä lisää tunneleita – tilaa 600 ohjukselle. Tämä olisi vaatinut 60 laukaisukeskittymää ja noin 11 000 sotilasta asumaan pysyvästi maan alla.

En tiedä sinusta, mutta ajatus 11 000 ihmisestä, jotka elävät tunneleissa jäätikön alla täydellisessä eristyksissä, kuulostaa dystopian romaanilta, ei sotilasstrategialta.

Iso juttu: Tanska ei edes tiennyt siitä. Vaikka Yhdysvalloilla oli lupa rakentaa tukikohtia Grönlantiin vuoden 1951 puolustussopimuksen perusteella, Project Icewormin todellinen laajuus pidettiin täysin salassa Tanskalta. "Tieteellinen tutkimus" oli vain kätevä kansi.

Kaupungin rakentaminen jäähyllyn alle kuulostaa täydelliseltä helvetiltä

Osaatko kuvitella logistiikan? Lämpötilat laskivat miinus 57 asteeseen. Tuulet ylsivät 200 kilometriin tunnissa. Heidän piti kuljettaa 5 400 tonnia materiaalia raskailla pulkkakelkkojen avulla, jotka etenivät huikeat kolme kilometriä tunnissa. Tarvikkeiden kuljettaminen Thulesta rakennustyömaalle kesti 70 tuntia näillä rekillä. Seitsemänkymmentä. Tuntia.

He kaivoivat valtavia ojia jäähän – pääsiä kutsuttiin "Pääkaduksi" ja se oli 300 metriä pitkä. Sitten he rakensivat puisia rakennelmia sisään ja teräskattoja päälle. Kruununjalokivi oli yksi ensimmäisistä keskitehoisista ydinreaktoreista, jonka toiminta noissa pakkasissa vaati äärimmäistä huolellisuutta.

Vuoteen 1967 mennessä koko operaatio hylättiin. Epävakaa jää teki koko hankkeesta mahdottoman, ja Project Iceworm oli virallisesti kuollut. He purkivat mitä pystyivät, veivät reaktorin ja lähtivät.

Mutta tämä osa pitää minut hereillä öisin...

Ydinjäteongelma, josta kukaan ei halunnut puhua

Muistatko sen ydinreaktorin? Sen, jonka eteen he näkivät niin paljon vaivaa asentaakseen sen 30 metrin syvyyteen jään alle? He veivät sen pois tukikohdan sulkeutuessa 1967.

He eivät kuitenkaan vieneet jätettä.

Lyhyen toimintansa aikana reaktori tuotti yli 178 000 litraa ydinjätettä. Kaikki se on edelleen siellä, jäässä Grönlannin jäätikön alla.

Vuosikymmenien ajan se ei ollut suuri huoli. Jää oli vakaa, jäte oli turvallisesti jäässä. Mutta jäätiköillä on taipumus sulaa.

Ilmaston ennusteiden mukaan Camp Century ja sen radioaktiivinen sisältö voivat alkaa paljastua jo vuonna 2090. Jää, joka on suojannut tätä myrkyllistä salaisuutta, muuttuu hitaasti sen pahimmaksi viholliseksi.

Tutkijat kuten William Colgan ovat huomauttaneet, että "he ajattelivat sen jäävän ikuisesti peittoon." Kylmän sodan suunnittelijat olettivat jään olevan pysyvä. He olivat väärässä.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa?

Tämä tarina kiehtoo minua siksi, että se on ikkuna siihen, miten kylmän sodan aikana ajateltiin – tämä äärimmäisen paranoiaajan, jolloin oltiin valmiita rakentamaan kokonaisia kaupunkeja jäätiköiden alle vain saadakseen yhden ydinasevaihtoehdon lisää. Kunnianhimo, salailu, kaikki se röyhkeys.

Mutta se on myös varoittava tarina siitä, että jätämme sotkuisia jälkiä. Rakensimme tämän, käytimme sitä, hylkäsimme ja lähdimme. 57 vuotta myöhemmin meillä on radioaktiivista jätettä sulavan jään alla – ongelma, jonka tulevat sukupolvet joutuvat ratkaisemaan.

Kun seuraavan kerran katsot Grönlannin karttaa, muista: siellä on kokonainen haamukaupunki, täynnä ydinjätettä, joka hitaasti nousee kohti pintaa maailman lämmetessä. Luonto kaivaa salaisuudet lopulta esiin.

Joskus mielenkiintoisimmat tarinat eivät löydy tulevaisuudesta, jonka olemme rakentamassa – ne ovat haudattu menneisyyteen, jota emme muistaneet siivota.

Lähde: Popular Mechanics