Jurassic-meren lihaksikas outuri: "Mustekaloiden takapuoli" rikkoo säännöt

Jos vaellat Wyomingin karuilla seuduilla, saatat törmätä johonkin, mitä paleontologit kutsuvat leikkisästi nimellä "mustekalan takapuoli".

Kyseessä eivät ole mikään vitsit, vaan belemnitit. Ne ovat sukupuuttoon kuolleiden mereneläinten, nykyisten kalmarien ja mustekalojen sukulaisten, fossiloituneita sisäisiä tukirankoja. Yleensä nämä fossiilit näyttävät kapeilta, pieniltä luodilta. Mutta hiljattain tutkijat löysivät jotain aivan muuta: jotain, joka muistutti enemmän pientä esihistoriallista tynnyriä kuin luotia.

Ei mikään tavallinen kalmari

Tapaa Wyoteuthis linsterorum. Nimi on pitkä ja vaikea lausua, mutta se on tämän uuden lajin virallinen nimi.

Useimmat belemnitit ovat kapeita ja virtaviivaisia, mutta tämä kaveri oli... no, massiivinen. Tutkijat huomasivat, että sen sisäinen tukiranko oli uskomattoman paksu. Siinä missä tavallinen belemnitti on vain pari senttiä leveä, tämä yksilö oli peräti kuusi senttimetriä paksu. Se oli Jurassic-meren vastine kehonrakentajalle.

30 vuotta kestänyt mysteeri

Mikä tässä tarinassa on kiehtovinta, ei ole vain itse olento, vaan se valtava kärsivällisyys, jota löytö vaati.

Tämä ei ole mikään aivan uusi löytö siinä mielessä, että se olisi kaivettu maasta juuri nyt. Ensimmäinen yksilö löytyi jo 1990-luvun lopulla! Se kuitenkin maksoi museon laatikossa vuosikymmeniä, odottaen, että joku huomaisi sen olevan jotain aivan muuta kuin "tavallinen" fossiili. Vasta kun keräilijä Cliff Linster löysi toisen yksilön, tutkijoilla oli tarpeeksi näyttöä sanoakseen: ”Hetkinen, tässä on kyseessä täysin uusi laji!”

Miksi se oli niin "pullea"?

Mitä ihmettä kalmari on tarvinnut niin paljon massaa?

Tutkijoiden mukaan kyseessä saattoi olla evoluution tuoma supervoima. Olemalla suurempi ja tukevampi, Wyoteuthis on saattanut pystyä saalistamaan muita, pienempiä belemnittejä. Jos olet nähnyt nykyajan kalmarin saalistavan, tiedät, etteivät ne ole kovin valikoivia – ne syövät lähes mitä tahansa uivaa. Tämä tynnyrimäinen Jurassic-versio oli todennäköisesti oman pienen merellisen naapurustonsa huippupeto.

Miksi tällä on väliä?

On helppo luulla, että fossiilit on jo nähty kaikki. Tämä löytö kuitenkin todistaa, että maapallolla on yhä valtavia salaisuuksia piilossa.

Käyttämällä huipputeknisiä CT-kuvauksia kivien sisään, tutkijat löytävät nyt "haamulinjoja" – eläinperheitä, joiden on luultu kuolleen sukupuuttoon miljoonia vuosia ennen kuin tämä lihaksikas kaveri edes astui kuvaan.

Se on hyvä muistutus: joskus on katsottava hieman tarkemmin niitä "outoja" esineitä, jotta koko planeetan elämänhistoria avautuu.