Jättimäisten hyönteisten arvoitus, joka ei jätä rauhaan

Kuvittele itsesi 300 miljoonaa vuotta sitten suohon. Yhtäkkiä pääsi ohi suhahtaa haukkakokoinen sudenkorento. Siivet levitettynä yli 70 senttiä. Ei vitsi – tällaiset peto hyönteiset elivät todella.

Aikanaan luultiin tietävänsä syy. Mutta tiede yllättää. Vakiovastaukset voivat romahtaa uusien löydösten alla.

Vanha selitys, joka vakiintui

1990-luvulla tiedemiehet löysivät tyylikkään ratkaisun. Maapallon ilma oli silloin hapekkaampaa, jopa 45 prosenttia enemmän happea. Hyönteisillä ei ole keuhkoja. Niillä on tracheat, pienet putket, jotka levittäytyvät kehoon ja kuljettavat happea suoraan lihaksiin.

Iso hyönteinen tarvitsee enemmän happea. Diffuusio eli kaasun leviämisen rajat estäisivät kasvun, jos ilmaa ei olisi runsaasti. Yksinkertaista: enemmän happea, suuremmat hyönteiset. Teoria levisi oppikirjoihin. Se kesti vuosikymmeniä.

Käänne: Happi ei ehkä rajoita

Nyt Pretorian yliopiston Ned Snellingin tiimi tutki asiaa tarkasti. He mittasivat tracheoiden osuuden lentolihoissa.

Tulos: putket vievät vain prosentin verran tilaa – tai vähemmän. Jopa noissa muinaisissa jättiläisissä osuus pysyi pienenä.

Mieti hetki. Jos happi olisi pullonkaula, lihakset täyttyisivät putkista. Niin ei käynyt. Tilaa olisi vaikka muillekin herkuille.

Vertailu, joka muuttaa pelin

Vertailu lintuihin ja nisäkkäisiin paljasti eroja. Näiden sydämissä kapillaarit eli pienet verisuonet täyttävät kymmenen kertaa enemmän tilaa kuin hyönteisten tracheat.

Jos linnut ja nisäkkäät pärjäävät näin suurilla verisuoniverkoilla, miksi hyönteisillä pienet putket olisivat este? Ne voisivat helposti kasvattaa tracheoita isommiksi. Happi ei näytä estävän kokoa.

Mikä sitten selittää?

Arvoitus syvenee. Jos ei happi, mikä kasvatti muinaiset jättiläiset? Ja miksi ne katosivat kokonaan? Ei pienenemistä, vaan sukupuutto.

Vaihtoehtoja riittää. Ehkä selkärankaisten petoeläimet kehittyivät tappavammiksi. Ehkä kovakuoriainen itsessään asettaa rajoja. Tai useita syitä yhdessä.

Jotkut varovaiset tutkijat sanovat: happi voi vaikuttaa muualla kehossa. Asia ei ole täysin selvitetty.

Miksi tämä on iso juttu?

Tämä tarina näyttää tieteen kauneuden. Arvaamme parhaamme todisteiden pohjalta. Pidämme sitä totena. Sitten uudet työkalut ja havainnot ravistelevat.

Ei epäonnistuminen – tämä on tiedettä. Happiteoria sopi aikanaan. Nyt parempi data haastaa sen. Tutkijoiden on keksittävä uusia ideoita.

Muinainen maailma mystisoituu uudelleen. Ja juuri siksi tiede on koukuttavaa.