Veden väri muuttuu – eikä parempaan päin

Kuvittele tilanne. Lauantaiaamu, suosikkijärvesi rannassa. Otat kalastuskamat käteesi ja katson vettä. Jotain on eri lailla. Se ei olekaan se tuttu kirkas sininen. Vesi on ruskehtavaa. Sameaa. Vähän kuin joku olisi kaatanut valtavasti teetä järveen.

Tämä ei ole mielikuvitustasi. Tutkijat ovat seuranneet ilmiötä, ja se tapahtuu koillisessa Pohjois-Amerikassa ja pohjoisessa Euroopassa. Järvet, purot, lammet – kaikki tummuvat.

Mistä tämä johtuu? No, meillä ihmisillä on taas sormet pelissä. Taustalla on kaksi isoa tekijää.

Ilmastonmuutos on yksi niistä. Lämpötilat nousevat, ja maaperästä huuhtoutuu enemmän vettä vesistöihin. Samalla se tuo mukanaan kaikenlaista hiiliyhdisteitä.

Puhdisti ilma on toinen odottamaton tekijä. Muistatko, kun saimme tehtaan ja voimalaitosten happamat päästöt kuriin? Hienoa ilman laadulle, mutta käänne on tässä: kun sateessa on vähemmän happoa, maaperän kemia muuttuu. Ja se vapauttaa nyt enemmän hiiltä järviin ja jokiin.

Ajattele asiaa näin: kaikki ne liuenneet kasvimateriaalit ja orgaaninen aines liukenevat veteen – kuin teepussista. Tätä teetä ei kukaan tilannut.

Mitäs kalat?

Tässä kohtaa homma kiinnostaa – ja vähän huolestuttaakin.

Kun vesi samenee, kaikki vaikeutuu kaloilta. Ne yrittävät nähdä seuraavan ateriansa, välttää itse joutumasta syödyksi ja löytää mukavan paikan oleskeluun. Vaikeaa tehdä mitään näistä, kun ei näe edes omaa nenäänsä.

Tutkijat ryhtyivät selvittämään asiaa. He tutkivat yli 870 järveä Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. He seurasivat, miten eri kalalajit pärjäävät tummuvassa vedessä.

Tulokset? Eivät hyvät uutiset kaikille.

Järvilohi, muikku, kiiski sekä isot ja pienet mustat ahvenet voivat huonosti. Ruskeammassa vedessä nämä kalat kasvavat hitaammin, ja se näyttäisi vaikuttavan kokonaisiin populaatioihin. Ikävä juttu, jos aiot napata yhden näistä.

Mielenkiintoista kyllä, nieriä ei näyttänyt välittävän veden väristä – se pärjää edelleen hyvin.

Mutta tässä tulee yllätys: hauki ja kuha voivat erinomaisesti uudessa ympäristössä. Tämä tarkoittaa mahdollisia trophy-kaloja kalastajille, jotka tietävät mistä hakea.

Miksi osa kaloista pärjää?

Miksi hauki ja kuha menestyvät siellä, missä muut kärsivät? Kyse on biologisista vahvuuksista.

Kuha esimerkiksi omistaa erikoisen verkkokalvon, joka antaa sille melkein yliluonnolliset kyvyt huonon näkyvyyden olosuhteissa. Se on kehittynyt näkemään hyvin sameassa vedessä – vähän niin kuin sisäänrakennetut yönäkölaseet.

Hauki puolestaan ei ole niin riippuvainen silmistään. Sillä on kylkiviiva-aisti, joka havaitsee tärinät, liikkeet ja paineen muutokset vedessä. Ajattele, että pystyt tuntemaan, missä saalis ui – vaikka et näkisikään sitä. Se on hauen elämää.

Tämä on järkevää, kun pysähdyt miettimään. Kalat, joilla on isot silmät, pärjäävät paremmin tummassa vedessä – ne tarvitsevat kaiken näköhavainnon, minkä saavat. Mutta lajit, jotka ovat kehittäneet muita aistityökaluja? Ne kukoistavat.

Mitä tämä tarkoittaa sinulle – kyllä, sinulle, viikonloppukalastajalle

Tässä kohtaa asia muuttuu käytännölliseksi. Jos aiot lähteä kalastamaan yhä ruskeampaan veteen, kannattaa harkita lähestymistapaasi uudelleen.

Ne kirkkaat, värikkäät vieheet, jotka toimivat kirkkaassa vedessä? Sameissa olosuhteissa ne saattavat olla ajan haaskausta. Kalat, joita jahtaat, eivät ehkä näe niitä kunnolla.

Sen sijaan mieti, miten voisit vedota muihin aisteihin:

• Värisevät vieheet, jotka kylkiviiva-aisti havaitsee
• Tuoksuvat syötit, jotka herättävät hajuaistin
• Liikettä tuottavat vieheet visuaalisen houkuttelevuuden sijaan

Tämä vaatii ehkä kokeilua, mutta tekniikan sovittaminen siihen, mitä kalat todella havaitsevat, voi tehdä ison eron saaliiseen.

Iso kuva

Tiedän, että tämä voi tuntua yhdeltä "maailma muuttuu ja tilanne on synkkä" -jutulta. On totta, että jotkut perinteiset sporttikalojemme kohtaavat haasteita.

Mutta minun mielestäni tämä on myös tilaisuus arvostaa luonnon mukautumiskykyä. Hauki ja kuha voivat hyvin, mikä tarkoittaa, että vesistöissä riittää edelleen mahdollisuuksia. Saamme vain ehkä pyydystää eri lajeja kuin vanhempamme.

Lisäksi näiden muutosten ymmärtäminen auttaa meitä arvostamaan pintakemmojen alla tapahtuvia monimutkaisia vuorovaikutuksia. Joka kerta kun näemme järven näyttävän vähän ruskeammalta, voimme ihailla sitä, että todistamme reaaliaikaista muutosta ekosysteemin dynamiikassa.

Joten kun seuraavan kerran suuntaat suosikkikalastuspaikallesi ja huomaat veden näyttävän enemmän kylmältä brewwiltä kuin kristallinsiniseltä, älä masennu. Ota mukaan väriseviä vieheitä, pidä silmät auki hauen ja kuhan varalta, ja muista – olet osa paljon isompaa tarinaa, joka tapahtuu järvissä ympäri manteretta.

Hyvää kalastusta kaikille.