Maaakin uppoaa – mutta siihen voi puuttua
Merenpinnan nousu on tuttu juttu. Jokainen on nähnyt uutisia tulvista ja rantalevottomuuksista. Mutta tiedätkö, että monilla rannikkoalueilla on käynnissä toinenkin ilmiö, josta puhutaan paljon vähemmän?
Maa on vajoamassa.
Tiedemiehet kutsuvat sitä maan painumiseksi eli maannousuksi. Ja se on todellinen ongelma.
Mitä tutkijat löysivät?
Münchenin teknillinen yliopisto ja Tulane-yliopisto julkaisivat hiljattain tutkimuksen, joka herätti huolta. Heidän mukaansa tiheästi asutuilla rannikkoalueilla merenpinnan suhteellinen nousu on noin kuusi millimetriä vuodessa.
Kuusi millimetriä. Se on vähän, eikö?
Paitsi että se on lähes kolme kertaa maailman keskiarvo. Se on lähes kaksinkertainen siihen nähden, mitä ilmastonmuutos yksinään selittäisi. Ero johtuu siitä, että maa ihmisten alla vajoaa.
Miksi näin tapahtuu?
Syitä on monia. Ja joskus päällekkäin.
Pohjaveden pumppaus – Kun imetään vettä maanalaisista kerroksista, maaperä voi painua kasaan. Ajattele sientä, jota puristat: kun vesi lähtee, sientä jää vähemmän.
Öljyn ja kaasun tuotanto – Sama juttu, eri aarre.
Joen suistot – Monet suurkaupungit sijaitsevat vanhoilla jokisuistoilla. Hiekka, lieju ja savi ovat kasaantuneet tuhansien vuosien aikana. Nämä kerrokset tiivistyvät yhä.
Kaupunkien paino – Rakennukset, tiet ja infrastruktuuri ovat raskaita. Hyvin raskaita. Ne painavat maata alla.
Luonnolliset prosessit – Laattojen liikkeet ja jääkauden jälkivaikutukset.
Osittain kyse on ihmisen toiminnasta, osittain luonnosta. Ja se on hyvä uutinen: joihinkin syihin voidaan vaikuttaa.
Pahimmat alueet
Tutkimuksen mukaan nopeimmin kärsivät Thaimaa, Bangladesh, Nigeria, Egypti, Kiina ja Indonesia. Niissä suhteellinen merenpinnan nousu on 7–10 millimetriä vuodessa väestötiheyden huomioituna.
Yhdysvalloissa, Alankomaissa ja Italiassa tilanne on maltillisempi mutta silti kohonnut: noin 4–5 millimetriä vuodessa.
Mutta kaupungit kertovat oman tarinansa.
Kaupunkeja, jotka vajoavat
Jakarta, Indonesia: Keskimäärin 13,7 mm vuodessa, pahimmillaan 42 mm. Yli neljä senttimetriä vuodessa. Siksi Indonesia päätti siirtää pääkaupunkiaan.
Tianjin, Kiina: 13,5 mm vuodessa
Bangkok, Thaimaa: 8,5 mm – kaupunki rakennettiin pehmeälle suomaalle, ja se uppoaa hitaasti
Lagos, Nigeria: 6,7 mm vuodessa
Alexandria, Egypti: 4 mm vuodessa
Hienoa on, että saman kaupungin sisällä eri alueet voivat käyttäytyä täysin eri tavalla. Jakartassa osa vajoaa 42 millimetriä vuodessa, kun taas toiset alueet nousevat. Geologinen köydenveto.
Kaikki ei ole toivottomuutta
Tähän on olemassa ratkaisuja. Oikeasti.
Tokio on hyvä esimerkki. Aiemmin kaupunki vajosi yli kymmenen senttimetriä vuodessa. Jotkut alueet jopa 24 senttimetriä. Se oli kuin katsoisi kaupungin nielaisevan itseään.
Sitten hallinto toimi. Se kehitti vaihtoehtoisia vesilähteitä, rajoitti pohjaveden pumppausta ja vajoaminen hidastui dramaattisesti.
Houstonin Harris-Galveston-alue kohtasi samanlaisen kriisin. Vuonna 1975 perustettiin erityinen hallintoalue, joka säänteli veden käyttöä ja etsi vaihtoehtoja. Se toimi.
Opetus? Luonnollisia prosesseja emme voi hallita. Mutta pohjaveden käyttöä voimme.
Mitä se tarkoittaa?
Yli puoli miljardia ihmistä asuu näillä haavoittuvilla alueilla. Monissa megakaupungeissa, taloudellisissa keskuksissa, kulttuuriperintöä täynnä olevissa paikoissa.
Tutkijat toivovat, että heidän löydöksensä auttavat paikallishallintoja tekemään parempia päätöksiä maankäytöstä ja vesihuollosta. Kun tiedetään, missä ongelma on pahin, voidaan puuttua siihen kohdennetusti.
Joten kun seuraavan kerran kuulet merenpinnan noususta, muista: ei se aina ole vain veden syy. Joskus maa itse toimii meitä vastaan.
Mutta toisin kuin valtava meri, maata vastaan voidaan taistella. Ja se kannattaa muistaa.
Lähde: ScienceDaily