Puutarhan "Mean Girls": Onko hunajapurun ja villiputien välillä sota?
Kun mietit puutarhaa, mieleesi tulee todennäköisesti idyllinen näky: perhosia leijailemassa ja kimalaisia rauhallisesti kukkia imemässä. Se kuulostaa melkein meditaatiolta.
Todellisuus on kuitenkin toinen. Puutarha on pikemminkin kuin kiireinen ruokalan buffet-pöytä lounasaikaan – ja hunajapurut ovat niitä tyyppejä, jotka työntävät muiden tieltä ja ottavat parhaat palat itselleen.
Pölyttäjien välinen kamppailu
Anglia Ruskinin yliopiston tutkijat ovat tarkkailleet kahta vuotta sitä, miten eri hyönteiset reagoivat samoihin kasveihin, kuten murattiin ja karviaisiin. He eivät vain katsoneet, kuka söi, vaan kuka voitti kukat.
Tulokset olivat hätkähdyttäviä. Hunajapurut ovat puutarhan todellisia valtiaita. Kun hunajapurut saapuvat paikalle suurin joukkoina, muut "paikalliset" – kuten kimalaiset, yksittäiset mehiläislajit ja kukkakärpäset – alkavat kadota.
Kyse ei ole vain siitä, että muut eivät ehdi kukalle. Hunajapurut ovat aktiivisia kiusaajia. Tutkimus osoitti, että hunajapurut käyttävät "lempeää aggressiota": ne työntävät tai jahtaavat muita hyönteisiä tieltään varmistaakseen oman ateriansa.
Ainoa, joka uskaltaa vastustaa
Tässä hyönteisten version Hunger Gamesista useimmat päättävät, ettei draama ole syytä nälkään. Kun hunajapuru ilmestyy paikalle, kimalaiset ja kukkakärpäset vain lentävät etsimään rauhallisemman paikan.
Mutta joukosta löytyy yksi kapinallinen: murattimehiläinen (Ivy Bee). Tämä pieni yksittäinen mehiläislaji on uusi tulokas, eikä se suostu taipumaan. Kun hunajapuru yrittää viedä sen paikan, murattimehiläinen seisoo aloillaan ja ajaa jopa suuremman vastustajan tieltään. Pieni soturi, ei?
Miksi tällä on väliä? (Ja miksi ilmasto muuttaa pelisääntöjä)
Saatat ajatella: "No, hunajapurut ovat vähän röyhkeitä, mutta onko se ongelma?"
Kyllä on. Syynä ovat kaksi tekijää: mehiläiskehitys ja ilmastonmuutos.
- Enemmän mehiläisiä: Mehiläisten kasvatus on räjähtänyt suosioon. Meitä on nyt huomattavasti enemmän hallittuja hunajapurukoloja kuin vuosikymmen sitten. Ekosysteemiin on siis tullut enemmän "bulleja".
- Lämpöaallot: Maapallon lämmetessä kukat stressaantuvat ja tuottavat vähemmän mettäriä. Kun ruokaa on vähemmän, kilpailu kovenee. Lisäksi hunajapurut rakastavat lämpöä ja ovat aktiivisimmillaan silloin, kun muut hyönteiset saattavat jo olla uupuneita.
Älä hätäile – mehiläiset ovat tärkeitä!
Ennen kuin päätät luopua paikallisesta hunajapurukavasta, hengitä syvään. Tutkijat eivät sano, että mehiläisten kasvatus pitäisi lopettaa. Hunajapurut ovat elintärkeitä ruokajärjestelmällemme.
Se, mitä he sanovat, on tämä: jos haluamme suojella villejä, alkuperäisiä pölyttäjiä (niitä, joilla ei ole ihmistä syöttämässä), meidän on ymmärrettävä tämä kilpailu. Kun tiedämme, miten hallitsevia hunajapurut ovat, voimme suunnitella puutarhoja ja elinympäristöjä niin, että myös villit mehiläiset saavat tilaa syödä ilman jatkuvaa työntelyä.
Joten, ensi kerralla kun näet hunajapurun pörräävän puutarhassasi, anna sille kunnioitusta – mutta pidä silmä avoinna noille pienille murattimehiläisille. He ovat ne todelliset taistelijat!