Ajan salaisuudet saattavat olla paljon outompia kuin kuvittelimme

Ota ajatuksesi mukaan tähän, koska tämä saattaa kääntää maailmankuvasi päälaelleen.

Puolalaiset ja brittitutkijat ovat julkaisseet tutkimuksen, joka ehdottaa jotain mullistavaa: aika ei ehkä olekaan yksiulotteinen. Se voi koostua kolmesta eri ulottuvuudesta. Me koemme ajan yhtenä suorana viivana, mutta universumi saattaa toimia aivan eri säännöillä.

Ja tässä tulee se todella hurja osuus. Jos ajalla on kolme ulottuvuutta, avaruudella olisi vain yksi. Tutkijat kutsuvat tätä "useampi kuin yksi tulevaisuus" -teoriaksi. Nimi on osuva, koska se viittaa johonkin kiehtovaan: hiukkaset saattavat matkustaa moneen eri tulevaisuuteen yhtä aikaa.

Mitä me jo tiedämme

Einstein opetti, että avaruus ja aika ovat kudottu yhteen nimeltä aika-avaruus. Siinä on kolme avaruuden ulottuvuutta ja yksi ajan ulottuvuus. Avaruudessa voimme liikkua miten vain – eteen, taakse, sivuille. Mutta ajassa eteenpäin, ei takaisin. Ei aikakoneita. Mikään ei voi ylittää valon nopeutta, joka on yli 299 000 kilometriä sekunnissa.

Sitten on kvanttimekaniikka, alkeishiukkasten maailma. Ja se on todella outoa. Hiukkaset voivat olla monta paikkaa yhtä aikaa. Niitä kuvataan todennäköisyysaaltoina, ei kiinteinä palloina. Ja kvanttisidonta mahdollistaa sen, että hiukkaset vaikuttavat toisiinsa heti, ilman nopeusrajoituksia.

Uusi teoria astuu esiin

Tutkijat kysyivät täysin erilaisen kysymyksen. Entä jos kuvittelisimme universumin, jossa valoa nopeampi matkustus olisi mahdollista? Ei meistä – olemme jumissa hitaassa universumissamme. Mutta entä jos on tarkkailijoita tai hiukkasia, jotka jo liikkuvat valoa nopeammin?

Niille hypoteettisille valoa nopeammille olioille kaikki kääntyy ympäri. Avaruuden sijaan he näkisivät kolme ajan ulottuvuutta ja vain yhden avaruuden.

Ajattele asiaa näin. Kun heität pallon, se seuraa yhtä reittiä. Mutta kun heität sen lampareeseen, aallot leviävät moneen suuntaan yhtä aikaa. Hitaasta näkökulmastamme ne valoa nopeammat hiukkaset eivät näytä hiukkasilta lainkaan. Ne käyttäytyvät aaltojen tavoin – juuri niin kuin kvanttimekaniikka osoittaa.

Tutkijat ehdottavat, että kaikki kvanttimekaniikan oudot säännöt – hiukkaset moneen paikkaan, sattumanvaraiset todennäköisyydet, aalto-hiukkas-dualiteetti – eivät ehkä ole ollenkaan outoja. Ne saattavat olla luonnollisia sääntöjä todellisuudessa, jossa tarkastelemme asioita väärästä nopeudesta käsin.

Totta tietysti, tämä on vielä teoreettista

Tutkijat myöntävät, että tämä on spekulatiivista. Tachyonien eli hypoteettisten valoa nopeampien hiukkasten olemassaolo voisi sotkea syy-seuraussuhteita. Se on merkittävä huomautus.

Mutta tässä piilee jotain jännittävää: kvanttimekaniikka venyttää jo syy-seuraus-käsitystämme. Hiukkaset vaikuttavat toisiinsa heti valtavien etäisyyksien yli. Tulevaisuus näyttää vaikuttavan menneisyyteen joissakin kokeissa. Ehkä universumi on aina toiminut säännöillä, jotka tuntuvat meistä epäintuitiivisilta, koska olemme yksinkertaisesti liian hitaita näkemään suurempaa kokonaisuutta.

Se on kuin olisit kirjan hahmo, joka näkee vain yhden sivun kerrallaan, vaikka tiedämme koko tarinan olevan olemassa samanaikaisesti.

Miksi tämä on toiveikasta

En tiedä sinusta, mutta itse pidän ajatuksesta, ettemme vielä edes havaitse todellisuutta oikein. On niin paljon enemmän selvitettävää. Se, että universumillamme saattaa olla useita tulevaisuuksia haarautuen eri ajallisiin suuntiin, on tavallaan kaunista.

Universumi on oudompi kuin koskaan kuvittelimme. Ja olen valmis ottamaan sen vastaan.