Yllätys hautakääreissä

Yorkin museossa on vuosia säilytetty vanhoja kipsikääreitä, joissa lepää kaksi pientä lasta. Viime vuonna kemialliset analyysit paljastivat niissä jotain poikkeuksellista.

Tutkijat löysivät jälkiä Tyrian purplesta – antiikin kalleimmasta purppuraväristä. Väriaine oli kallis jo roomalaisessa maailmassa. Yhden gramman tuottamiseen tarvittiin tuhansia merietanoita, ja sen hinta ylitti kullan.

Kallis väri, suuri arvo

Purppura oli tuolloin vain harvojen saatavilla. Sen valmistus oli hidasta ja työlästä, joten värjätyt kankaat kuuluivat keisareille ja rikkaimmille. Yorkin löytö kuitenkin osoitti, että tällaista luksusta käytettiin myös Britanniassa.

Kaksi lasta, toinen muutaman kuukauden ja toinen noin kahden vuoden ikäinen, oli kääritty kankaaseen, jossa oli purppuraa ja kultalankoja. Tämä viittaa siihen, että perhe oli varakas ja valinnut lapsilleen poikkeuksellisen hautaustavan.

Kipsi säilyttäjänä

Pienet lapset oli haudattu nestemäisen kipsin kanssa. Kun kipsi kovettui, se sulki sisäänsä kankaat ja värit. Näin 1700 vuotta vanhat tekstiilit säilyivät ehjinä – kipsi esti hapen pääsyn ja suojaa hajotukselta.

Tutkijat käyttivät nestekromatografiaa ja massaspektrometriaa. Heidän analyysinsä paljasti purppuran kemialliset merkit, jotka eivät olleet enää näkyvissä silmällä.

Suru lasten kuolemasta

Tuolloin lapsikuolleisuus oli korkea. Noin kolmasosa lapsista ei saavuttanut ensimmäistä syntymäpäiväänsä. Laki rajoitti julkista surua pienten lasten kohdalla, mutta tämä hauta kertoo toisen tarinan.

Perhe käytti valtavan omaisuuden lapsensa kääreisiin. He valitsivat purppuran, joka oli keisareille varattu. Se ei ollut pelkkä kangas – se oli viesti siitä, että lapsi oli rakas ja merkittävä.

Jatkuvat tutkimukset

Löydös tehtiin osana Yorkin museoiden tutkimushanketta. Nyt tutkijat etsivät lisää purppuraa muista kipsikääreistä Pohjois-Yorkshiressa. Aiemmin vain yhdessä muussa hautauksessa Britanniassa on todettu purppuraa – Lontoon Spitalfieldsissä.

Ihmisyyden merkki

Tämä löytö osoittaa, että suru pienten lasten kuolemasta oli voimakas jo roomalaisessa Yorkissa. Perheet tekivät kaikkensa, jotta lapsi sai arvoisensa lähdön. Se kertoo rakkaudesta ja halusta kunnioittaa edesmennyttä – tunne, joka ei ole muuttunut 1700 vuodessa.