Kun ydinpommi katosi Välimereen — Palomaresin onnettomuuden unohtumaton tarina
Kylmän sodan varjot taivaalla
1960-luvun alussa Yhdysvallat piti ydinaseitaan hajautettuna ympäri maailmaa. Operaatio Chrome Dome oli Yhdysvaltain ilmavoimien jatkuva tehtävä, jossa pommikoneet lensivät ympäri vuorokauden Neuvostoliiton rajojen läheisyydessä. Tarkoitus oli varmistaa, että ydinsotaa syttyessä joukot olisivat jo ilmassa — valmiina iskemään.
Nämä lennot olivat rutiinia, mutta rutiini tappaa.
Törmäys
- tammikuuta 1966 kello 10.22 paikallista aikaa tapahtui jotain, mitä kukaan ei halunnut ajatella. B-52-pommikone ja sitä tankkaava KC-135-lentopunssi törmäsivät toisiinsa 9 600 metrin korkeudessa, Espanjan etelärannikon edustalla, lähellä Palomaresin kylää.
Tulipalo levisi nopeasti. B-52:n neljä jäsenen miehistöä hyppäsi kankaalla. Heistä kolme kuoli laskuvarjojen epäonnistuttua tai maahan osumisen voimasta. KC-135:n koko seitsemänhenkinen miehistö menehtyi.
Ilmaan putosi neljä B28-ydinpommin taükkaa.
Pommit putosivat
Pommikoneen miehistö näki alas putoavat taükkaat. He eivät tienneet, mitä tapahtuisi.
Ensimmäinen pommi räjähti maahan osuessaan — ei ydinräjähdyksen voimalla, vaan kemiallisen räjähteen tavoin. Räjähdys jätti 30 metrin kraaterin ja tuhosi puutarhoja. Toinen ja kolmas pommi laskeutuivat läheisille pelloille, myös ne räjähtivät osittain.
Neljäs pommi katosi.
Se vajosi Välimereen.
Etsintäoperaatio
Etsinnät alkoivat välittömästi. Kolme maanpinnalle osunutta pommia löytyi nopeasti, ja ne näyttivät vahingoittuneilta mutta hallittavilta. Mutta meressä oleva pommi oli ongelma.
Yhdysvallat teki kaikkensa. Sukellusveneet, laivat, lentokoneet — kaikki käytettävissä olevat resurssit mobilisoitiin. Operaatio hidastui, koska pommin signaalin paikantaminen syvästä merestä osoittautui vaikeaksi. Viikkoja kului.
Lopulta vieraileva tiedemies ehdotti, että etsintöjä tehtiin väärällä alueella. Kun etsijät siirsivät painopistettä, pommi löytyi 850 metrin syvyydestä — merenpohjasta, osittain hautautuneena sedimenttiin.
Paikallisen väestön kohtalo
Tarina ei päättynyt pommin löytymiseen.
Alueen asukkaat — espanjalaiset kalastajat ja maanviljelijät — olivat altistuneet säteilylle. Heidän maitaan tutkittiin, mutta kommunikointi ontui. Viranomaiset vähättelivät aluksi riskejä. Kuinka monta kertaa he kuulivat "kaikki on hyvin"?
Samat ihmiset, jotka olivat eläneet Almerían rannikolla sukupolvien ajan, joutuivat ydinaseiden todellisuuden keskelle.
Veteraanien piina
Vähemmän tunnettu osa tarinaa koskee niitä, jotka selvisivät hengissä.
Operaatioon osallistuneet veteraanit kärsivät vuosikymmenten ajan terveysongelmista. Syöpiä, immuunijärjestelmän häiriöitä, outoja oireita, joille ei löytynyt selitystä. He menivät lääkäriin ja kuulivat, että "kaikki on hyvin."
Mutta kaikki ei ollut hyvin.
Vuosikymmenten kamppailun jälkeen — vuosikymmenten — jotkut heistä saivat vihdoin tunnustusta. Osa ei koskaan saanut.
Chrome Domen loppu
Palomaresin onnettomuus muutti kaiken.
Vaikka Chrome Dome jatkui vielä jonkin aikaa, operaation päätös alkoi kypsyä. Riski oli liian suuri. Mahdollisuus, että ydinpommi putoaa asutulle alueelle, osoittautui todelliseksi — ei teoreettiseksi skenaarioksi.
Vuoteen 1968 mennessä suurin osa pommikoneista oli siirretty pois Euroopasta.
Mitä jäi käteen?
Palomares on muistutus siitä, mitä tapahtuu, kun sotaa käydään ilman taistelua.
Nämä olivat miehiä ja naisia, jotka tekivät työtään. He uskoivat järjestelmiinsä. He luottivat, että kaikki oli hallinnassa.
Kaikki ei ollut.
Operaation traagisin puoli ei ehkä ollut pommi meressä tai kraatteri pellossa. Se oli hitaasti etenevä todellisuus niille, jotka selvisivät — ja jotka joutuivat taistelemaan vuosikymmenten ajan saadakseen äänensä kuuluviin.
Joskus suurin vihollinen ei ollut vastapuoli. Se oli vuosien hiljaisuus.
Haluatko lukea lisää kylmän sodan unohdetuista hetkistä? Tilaa uutiskirje, niin jatketaan.