Tämä juttu kannattaa lukea – ja pian

Tarina alkaa 1950-luvulta, jolloin amerikkalaiset maanviljelijät kamppailivat todellisen painajaisen kanssa. Lounaisosavaltioissa rehottanut loinen tappoi karjaa, villieläimiä – joskus jopa ihmisiä. Vuosittaiset tappiot liikkuivat 50–100 miljoonan dollarin haarukassa.

Ja sitten ihminen onnistui tuhoamaan sen.

Vuosikymmenten ajan uudenvuoden mato eli vain oppikirjoissa varoittavana esimerkkinä siitä, mitä kaikkea maatalous kohtaa. Mutta luonto ei pysy pitkään kukistettuna. Nyt loinen on palannut – Texas ja Uusi-Meksiko ovat jo sen levinneisyysaluetta.

Mistä oikeastaan on kyse?

Arkinen toukkahan on hyödyllinen otus. Se syö kuollutta eloperäistä ainetta ja auttaa luontoa kierrättämään materiaalia.

Uudenvuoden mato on toinen juttu. Se on loinen, joka elää elävässä kudoksessa.

Naaraslentäjä munii haavoihin tai luonnollisiin aukkoihin – korviin, nenään. Kuoriutuneet toukat kaivautuvat sisään ja alkavat syödä tervettä kudosta. Haava laajenee, sinne eksyy lisää kärpäsiä, jotka munivat lisää, ja kehä pyörii. Lopputulos on pahimmillaan kuolema.

Ratkaisu, joka kuulostaa tieteiskirjallisuudelta

Kalifornian yliopiston tutkijat ja piirikunnan terveysviranomaiset ovat kehittäneet seurantajärjestelmän. Se on kuin sääennuste – mutta tuholaisten riskistä.

Järjestelmä yhdistää:

• Vahvistetut havainnot loisesta
• Ympäristöolosuhteet, jotka suosivat kärpäsiä
• Uutisraportit

Viimeinen kohta on erityisen nokkela. Perinteiset raportointikanavat ovat hitaat – laboratoriovahvistus voi kestää päiviä. Uutisseuranta antaa varhaisen hälytyksen ennen virallisia järjestelmiä.

"Vuonna 2023 arvioimme, että loinen leviää pohjoiseen, mutta en odottanut näin nopeaa etenemistä", totesi piirikunnan terveysviranomaisen edustaja Mark Beatty. Loistavaa, vai mitä?

Olemme tehneet tämän ennenkin

Toiveikkuutta tuo se, että Yhdysvallat onnistui hävittämään tuholaisen kerran. Menetelmä on suorastaan scifi-kamaa.

Steriloidun hyönteisen tekniikka toimii näin: tutkijat kasvattavat valtavia määriä koiraskärpäsiä, säteilyttävät ne hedelmättömiksi ja vapauttavat luontoon. Kun nämä steriloidut koiraat parittelevat villinaaraiden kanssa, munat eivät koskaan kuoriudu. Populaatio romahtaa vähitellen.

1950-luvulla temppu onnistui. Loinen työnnettiin Panamaan ja pidettiin poissa vuosikymmenien ajan.

Maatalousministeriö elvyttää nyt samaa lähestymistapaa yhdistettynä kemikaaleihin ja karanteenitoimiin. Toistaiseksi tulokset ovat hyvät – mutta leviäminen on nopeampaa kuin arvioitiin.

Mitä voi tehdä?

Texasissa, Uudessa-Meksikossa tai niiden lähialueilla asuville:

Tarkkaile eläimiäsi säännöllisesti. Etsi haavoja, myös pieniä. Jos kärpäset ryhmittyvät avoimen haavan ympärille, kyse on vaarasta.

Hae eläinlääkärin apua välittömästi, jos haavat eivät parane, eläin raapii niitä jatkuvasti tai infektion merkkejä ilmaantuu.

Tämä on muistutus siitä, ettei maatalouden ja terveyden uhkia kannata aliarvioida. Kerran voitettu ei tarkoita pysyvästi voitettua.

Uudenvuoden maton paluu kertoo sinnikkyydestä, sopeutumiskyvystä ja ihmisen ja luonnon loppumattomasta kamppailusta. Älykkäiden seurantatyökalujen, koeteltujen hävittämismenetelmien ja valppaiden yhteisöjen avulla uskon, että voimme lähettää tämän painajaisen takaisin sukupuuttoon – uudelleen.

Toivottavasti se ei vaadi toisiakaikkia vuosikymmeniä.