Löytyikö uusi lihansyöjädinosaurus – piilossa lontoolaisessa laatikossa satavuotta?

Täytyy myöntää: tämän tutkimusartikkelin otsikko sai minut nauramaan ääneen. Invictabellatrix amberina. Vaikka tätä nimeä ei osaisi ääntääkään, veikkaan että jokainen arvaa sen tarkoittavan jotain "voittamattoman soturin" suuntaista. Ja rehellisesti sanottuna – se on aika osuva kuvaus sille, mitä tässä on todellisuudessa löydetty.

Kuvittele tilanne: Olet jotenkin päätynyt 120 miljoonan vuoden taakse, seisomaan sille, mikä on nykyään Isle of Wight Englannissa. Kolme metriä pitkä petoeläin, jolla on valtavat kaartuvat kynnet ja mahdollisesti höyhenpeite, hiipii aluskasvillisuudessa. Se huomaa jotain, mikä on suunnilleen ihmisen kokoista.

Se pelottava osuus? Tutkijoiden mukaan sinä olisit ollut tälle otukselle täydellistä saalista. T. rex ei olisi välittänyt sinusta tuumaakaan – se painoi useita tonneja eikä nähnyt sinussa riittävän kokoista ateriaa. Mutta Invictabellatrix? Se olisi juossut sinut takuulla kiinni.

Voi hyvä.

Se fossiili, jota kukaan ei huomannut

Tässä tarinassa on jotain, mikä oikeasti hämmästyttää minua. Kyseessä on vain kallon takaosan pala, joka kerättiin jo vuonna 1924. Se päätyi Lontoon Natural History Museumille. Lähes sata vuotta se vain... istui siellä. Unohdettuna johonkin laatikkoon.

Voitko kuvitella sen? Tämä pieni kallonkappale näki historiallisten aikakausien nousun ja tuhon, kaksi maailmansotaa, kuun laskeutumisen, internetin ja kaiken muun matkan varrella. Kaiken tämän ajan museossa, täysin tieteen huomaamatta.

Kun UCL:n tutkijat viimein katsoivat sitä uudelleen, he käyttivät moderneja CT-kuvaustekniikoita nähdäkseen fossiilin sisään vahingoittamatta sitä. Ja silloin he tajusivat tutkivansa jotain täysin uutta tieteelle.

Miksi megaraptoridit ovat niin erikoisia?

Invictabellatrix kuuluu megaraptoridien ryhmään, ja nämä otukset ovat oikeasti vähän mysteerisiä. Niitä on löydetty Australiasta, Etelä-Amerikasta ja Aasiasta, mutta toistaiseksi? Ei mistään päin Eurooppaa vakuuttavaa näyttöä.

Mitä erot niissä sitten on verrattuna vaikkapa T. rexiin? Tässä kohtaa homma menee kiinnostavaksi. Kun tyrannosaurit luottivat massiivisiin kalloihinsa ja luita murskaaviin puremiin, megaraptoridit oli rakennettu toisella tavalla. Niillä oli suhteellisen kapeat kallot, voimakkaat eturaajat ja ne valtavat kaartuvat kynnet, jotka saattoivat olla 10–20 senttiä pitkät.

Ajattele niitä varpushuijareiden isompina, ilkeämpinä serkkuina – paitsi että nämä otukset eivät olleet lintujen kokoisia. Nämä olivat oikeita petoja, ja jotkut kasvoivat lopulta kilpailemaan tyrannosaurien kokoisten kanssa.

Se, että Invictabellatrix löytyi Britanniasta, viittaa siihen että Eurooppa toimi eräänlaisena evoluutio-moottoritienä näille dinoille – mahdollistaisi niiden levittäytymisen Aasiasta eteläisiin mannertenne. Tutkijat kutsuvat tätä "ensimmäiseksi todisteeksi" siitä, että megaraptoridit kulkivat tätä reittiä eivätkä hyppelehtineet etelämmäksi saaristossa.

Miksi tällä on väliä?

Sen kivan lisäksi että "uusi dinosaurulaji löydetty", tämä auttaa paleontologeja kokoamaan yhtä vaikeimmista palapeleistä dinosaurusevoluutiossa: miten eri ryhmät levisivät muinaisessa maailmassa.

Megaraptoridit ovat harvinaisia fossiiliarkistossa, mikä tekee niiden historian ymmärtämisestä aika vaikeaa. Jokainen uusi palanen – etenkin näin hyvin säilynyt kallon pala – auttaa tutkijoita rakentamaan selvempää kuvaa siitä, miten elämä maapallolla kehittyi ja vaelsi miljoonien vuosien aikana.

Dr. Cassius Morrison, tutkimuksen johtaja, tiivisti sen hyvin: "Tämä on todellinen mysteeri – miten tämä fossiili on jäänyt huomaamatta näin kauan."

Ja hän on oikeassa. Isle of Wight on pullollaan dinosauruksia. Kuka tietää, mitä muuta on vielä kokoelmissa, odottamassa että joku katsoo uudelleen?

Tämä on syy miksi tiede kehittyy – ei vain uusien kenttälöytöjen ansiosta, vaan koska tutkijat ovat uteliaita palaamaan asioiden pariin, jotka kaikki muut ovat unohtaneet.

Ehkä seuraavan kerran kun vierailet museossa, pysähdy hetkeksi miettimään, mitä tarinoita piilee niissä laatikoissa.