Selvä, minun on tunnustettava – en koskaan uskonut kirjoittavani blogikirjoitusta, joka saisi minut innostumaan lepakoiden evoluutiosta, mutta tässä me olemme. Ja rehellisesti? Teidänkin pitäisi olla innoissanne, sillä tämä uusi tutkimus on aidosti hämmästyttävää.
Odottamaton käänne
Kymmenien vuosien ajan tutkijat ovat kiistelleet lepakoiden alkuperästä. Jotkut arvelivat Afrikan. Toiset osoittivat Aasiaa tai Pohjois-Amerikkaa. Kaikilla oli suosikkiteoriansa, tuettuna todisteilla ja intohimoisilla argumenteilla.
Mutta tässä on pointti: valtava kansainvälinen 137 tutkijan ryhmä 64 maasta julkaisi äskettäin tutkimuksen Nature-lehdessä, jonka mukaan kaikki nuo kiistelyt saattavat olla ohi. Heidän tutkimustensa mukaan lepakot todennäköisesti syntyivät Euroopassa myöhäispaleoseenilla, noin 65–60 miljoonaa vuotta sitten.
Eurooppa! Kaikkein todennäköisin paikka!
En tiedä teistä, mutta minusta tämä on aivan ihastuttavaa. Kun ajattelen lepakoita, mielessäni nousee tropiikin luolat tai kuutamo Yhdysvaltain eteläosissa. Eurooppa ei suoranaisesti huuda "lepakkoparatiisia". Mutta ilmeisesti pienet siivekkäät ystävämme saattoivat aloittaa uskomattavan evolutiivisen matkansa siellä, kauan ennen ihmisen olemassaoloa.
Miten he selvisivät tästä?
Tutkijat tekivät melko poikkeuksellisen asian. He yhdistivät genomidataa kaikista elävistä lepakoiden heimoista muinaisiin fossiileihin perustuvaan näyttöön. Tarkemmin sanottuna he tutkivat 103 lepakoiden genomia – mukaan lukien 42 aivan uutta kromosomitason kokoelmaa – kattavasti kaikki 21 tunnustettua lepakoiden heimoa. He hyödynsivät analyysissään myös 44 fossiililepakkoa.
Se on PALJON dataa.
Tutkimusryhmä käytti laskennallisia menetelmiä rekonstruoidakseen lepakoiden evolutiivisen sukupuun, jäljittäen niiden alkuperän aina eurooppalaista kanta-isää myöten. Sen jälkeen he seurasivat, miten lepakot levisivät planeetalle: Euroopasta niiden jälkeläiset siirtyivät Afrikkaan, sitten erikseen Amerikkaan, Aasiaan ja Australiaan. Miljoonien vuosien kuluessa nämä migraatiot tuottivat sen hämmästyttävän lajirikkauden, jota näemme lepakoiden parissa ympäri maailmaa tänään.
Miksi meidän pitäisi välittää?
Tässä kohtaa asiat muuttuvat todella kiinnostaviksi. Lepakoilla on, ilman liioittelua, jotain maapallon epätavallisimmista eläimistä.
Ensinnäkin ne ovat ainoat nisäkkäät, jotka pystyvät aitoon moottorilentoon. Se on valtava juttu! Puhumme koko eläinkannasta (nisäkkäät), ja lepakot ovat ainoat, jotka ovat keksineet, miten lentää kunnolla. Ei liidellä kuten lentävien oravien tai kuskusoiden tavoin – vaan lentää siivet läpsyttäen.
Toiseksi useimmat lepakolajit pystyvät suunnistamaan ja saalistamaan täydellisessä pimeydessä kaikukauden avulla. Ne lähettää ääniä ja kuuntelee kaikua rakentaakseen mielikuvan ympäristöstään. Se on kuin biologinen tutka, ja se on uskomattavan kehittynyt.
Kolmanneksi lepakot edustavat noin viidesosaa kaikista elävistä nisäkäslajeista. Mieti hetki. Jokainen viides nisäkäs maapallolla on lepakko. Se on poikkeuksellista lajirikkautta.
Ja tässä on jotain