Litiumongelma, josta harva puhuu

Sähköautot, aurinkopaneelit ja akkuvarastot ovat kaikkialla. Niiden yhteinen nimittäjä on litium. Sen kysyntä kasvaa hurjaa vauhtia, mutta nykyinen kaivostapa on hidas ja kuluttaa runsaasti vettä sekä maata.

Perinteinen menetelmä nojaa aavikoilla sijaitseviin haihdutuslammikoihin. Suolainen pohjavesi pumpataan ulkoilmaan, ja aurinko saa veden haihtumaan kuukausien tai vuosien mittaan. Tämä toimii vain tietyissä paikoissa, vaikka litiumia löytyy muualtakin.

Uusi menetelmä S3E

Columbia Engineeringin tutkijat ovat kehittäneet menetelmän nimeltä S3E. Se perustuu liuottimeen, jonka ominaisuudet muuttuvat lämpötilan mukaan. Lämpimänä se sitoo litiumia, viileämpänä vapauttaa sen puhtaana.

Menetelmä ei vaadi erikoisia kemikaaleja. Se toimii suoraan suolaisessa vedessä, jossa litium sekoittuu muiden aineiden kanssa. Lämpötilan säätely riittää.

Miksi tämä on tärkeää

Sähköautojen akkujen lisäksi litiumia tarvitaan tuuli- ja aurinkovoiman varastointiin. Nykyinen haihdutusmenetelmä ei pysy kysynnän perässä. Tarvitaan nopeampia ja vähemmän vettä kuluttavia ratkaisuja.

Kalifornian Saltonjärven alla piilee geoterminen suolavesi, jossa on litiumia satojen miljoonien autojen tarpeisiin. Nykytekniikalla sitä ei saada talteen. S3E voisi muuttaa tilanteen.

Testeissä neljän kierroksen jälkeen saatiin talteen lähes 40 prosenttia litiumista. Luku ei ole vielä korkea, mutta kyseessä on vasta alkuvaihe.

Vihreän energian kääntöpuoli

Litiumin louhinta kuluttaa vettä alueilla, joissa siitä on jo pulaa. Ekosysteemit kärsivät. S3E voi toimia hukkalämmöllä tai aurinkokeräimillä, mikä sopii puhtaan energian tavoitteisiin.

Vielä ei olla maalissa

Tutkimus on vasta alussa. Menetelmää pitää tehostaa ja skaalata teolliseen kokoon. Se vie aikaa. Silti suunta on oikea: litiumin tuotanto voi tulevaisuudessa olla ympäristölle kevyempää.

Tulevaisuus näyttää, miten S3E tai vastaavat tekniikat kehittyvät. Jos ne toimivat, voimme rakentaa akkuja ilman, että kuivataan aavikoiden vesivaroja.