Luonnon yllättävä juonikäänne

Kuvittele, että pystyisit kelaamaan Maan historian taaksepäin ja painamaan uudelleen toistoa. Tulkisiko evoluutio samalle uralle? Pitkään tiede piti evoluutiota täysin sattumanvaraisena arpakuulona. Nyt tutkijat ovat löytäneet viitteitä, että luonto on paljon ennakoitavampaa kuin luulimme.

Avain löytyy trooppisista perhosista ja koteloista. Ne näyttävät melkein identtisiltä, vaikka sukulaisuutensa on kaukainen – miljoonia vuosia vanhaa.

Kaukaiset sukulaiset pukeutuvat samalla tyylillä

Etelä-Amerikan sademetsässä lennähtää näkyyn perhosia ja koipeja. Niiden siivissä loistaa sama räväkkä varoitusväri: kirkas, erottuva ja pelottava. Luuletko niitä sukulaisiksi?

Virhe. Nämä ovat kaukaisia serkkuja, jotka kehittyivät erikseen. Silti ne kopioivat toistensa ulkonäköä.

Tätä kutsutaan myrkyllisyysmimikriksi. Nämä hyönteiset ovat myrkyllisiä ja pahansuopia. Linnut oppivat nopeasti: tuo väri tarkoittaa vaaraa. Muut myrkylliset lajit lainasivat saman merkin. Se on nerokas markkinointitemppu – asiakkaat tunnistavat brändin.

Geenien salaisuus paljastuu

Yorkin yliopiston ja Wellcome Sanger -instituutin tiimi kaivoi syvemmälle. Mitkä geenit synnyttävät nämä samannäköiset värit?

He tutkivat seitsemää perhoslajia ja yhtä päivälennoilla olevaa kovaa. Kaikki kaukaisia sukulaisia, kaikki samanlaiset varoitusvärit. Löydös hämmästytti.

Kaksi geeniä toistui yhä uudelleen. Ivory ja optix. Ne ovat olleet käytössä yli 120 miljoonaa vuotta. Evoluutio löysi ne aikaisin ja jäi niihin kiinni.

Luonnon oikopolut

Evoluutio ei keksinyt geenejä uudelleen. Se sääteli niiden ohjaimia – säätelyalueita, jotka päättävät, missä ja milloin geeni aktivoituu.

Kuvittele resepti. Et vaihda raaka-aineita joka kerta. Virität vain mausteita ja paistoaikaa. Luonto hienosäätää ivoryä ja optixia yhä uudelleen.

Erityisen ovelaa: koipea otti erilaisen reitin. Se käänsi suuren DNA-pätkän ylösalaisin. Silti lopputulos oli sama. Kuten kaksi tietä perille.

Onko evoluutio arvaamaton?

Tulos muuttaa käsitystämme. Evoluutio ei ole pelkkää kaaosta. Sen sijaan luonto suosii tiettyjä geenejä toistuvasti.

Kanchon Dasmahapatra, tutkimuksen johtaja, tiivisti: evoluutio voi olla yllättävän ennustettavaa. Perhoset ja koipeat ovat käyttäneet samoja geenejä dinosaurusten ajoista. Tarvitsetko varoitusvärejä? Ivory ja optix ovat lyhin reitti.

Miksi tämä on iso juttu?

Ei vain viihdettä tiedenörteille. Tutkijat voivat ehkä ennakoida, miten lajit sopeutuvat muutoksiin. Ilmastonmuutos, uudet elinympäristöt, ravinnonmuutokset – jos evoluutio kierrättää toimivia geenejä, osamme varautua. Se auttaa luonnonsuojelussa ja ekosysteemien ymmärtämisessä.

Laajempi näkymä

Tutkimus haastaa evoluution peruskuvan. Se ei ole pelkkää sattumaa ja loputonta luovuutta. Evoluutiolla on rajoja – tai pikemmin suosikkeja. Taidemaalari tarttuu yhä samoihin väreihin, vaikka voisi valita mitä tahansa.

Luonto etsii eleganteja ratkaisuja. Testattuja polkuja, jotka kestävät miljoonia vuosia. Evoluutio ajattelee fiksusti, strategisesti. Se on paljon nokkelampi kuin olemme luulleet.