Missä maku on? Tutkimus paljasti syyn mauton maailma

Oletko koskaan purrut suupallollisen suklaakakkua tai kuumaa ramen-keittoa ja odottanut makujen juhlaa, mutta saanut vastaukseksi vain... tekstuuria? Ei makeutta, ei suolaisuutta, ei mitään muuta kuin pelkkää pureskelua.

Useimmille koronaviruksen myötä tullut makuaistin katoaminen oli vain lyhytaikainen vaiva. Mutta pienelle joukolle maku on pysynyt kadoksissa kuukausia, jopa vuosia. Tutkijat ovat pureskelleet tätä mysteeriä pitkään, ja nyt näyttää siltä, että vastaus on vihdoin löytynyt.

Kyse ei ole aivoista, vaan "vahvistimesta"

Pitkään pohdittiin, missä vika on: onko kyse hermostosta (aivot eivät prosessoi signaalia) vai aisteista (kieli ei lähetä signaalia)? Colorado Anschutzin yliopiston ja ruotsalaisten tutkijoiden uusi tutkimus antoi selkeän vastauksen: vika on itse soluissa.

Tässä on selitys ilman vaikeaa tieteellistä jargonia: Makunystyröidesi sisällä on proteiini nimeltä PLCβ2.

Ajattele PLCβ2:ta molekyylitason vahvistimena. Kun syöt jotain makeaa, karvasta tai umamia, makusolu poimii signaalin ja lähettää sen aivoille. Mutta nämä signaalit ovat todella heikkoja! Tarvitset PLCβ2-vahvistimen nostamaan signaalin voimakkuuden sille tasolle, että aivot todella "kuulevat" sen.

Tutkimus paljasti, että niillä ihmisillä, joilla maku on kadonnut, tämän proteiinin määrä oli huomattavasti pienempi. Ilman tätä vahvistinta maku signaali jää niin hiljaiseksi, että aivot tulkitsevat sen hiljaisuudeksi.

Miksi suola ja happo maistuvat silti?

Tämä löydöstä selittää myös erikoisen ilmiön, jota tutkijat ihmettelevät: ihmiset pystyivät maistamaan suolan ja hapon täydellisesti, mutta makeus, karvaus ja umami olivat kadoksissa.

Miksi näin? Koska suola ja happo käyttävät täysin eri "kaapelointia". Ne eivät tarvitse tuota PLCβ2-vahvistinta toimiakseen. Se on kuin stereojärjestelmä, jossa bassot ja diskantit toimivat loistavasti, mutta keskialue on täysin mykkä. Kuulet rytmin, mutta melodia puuttuu.

Vika ei ole vain ohjelmistossa, vaan myös raudassa

Tutkijat eivät jääneet vain molekyylitasolle. Kun he katsoivat makunystyröiden kudosta mikroskoopilla, he löysivät jotain vielä hämmentävämpää: rakenteellista sekasortoa.

Joillakin koehenkilöillä makunystyröiden solujen fyysinen järjestys oli sekaisin. Kyse ei siis ollut vain siitä, että kemiallinen "ohjelmisto" glitchasi, vaan itse "rauta" – eli makunystyrän arkkitehtuuri – oli rakennettu väärin.

Onko maku paluun tiellä?

Tämä on tutkimuksen kiehtovin osa: makusolut uusiutuvat luonnostaan joka kahden tai neljän viikon välein. Teoriassa "huonot" solut pitäisi olla korvattu "hyvillä" soluilla jo kauan sitten.

Se, että mauton tila jatkuu, viittaa siihen, että virus on aiheuttanut syvän häiriön siihen, miten solut ohjelmoidaan ja miten ne järjestäytyvät.

Onko toivoa? Ehdottomasti! Nyt kun tiedämme tarkalleen, mikä on rikki – molekyylitason vahvistin ja solujen rakenne – tutkijoiden seuraava askel on selvittää, miten se korjataan. Olemme siirtyneet kysymyksestä "miksi?" kysymykseen "miten saamme signaalin takaisin normaaliksi?".

Siihen asti, jos lempiruokasi maistuu hieman tylsältä, pysy rohkeana: tiede on tekemässä töitä saadakseen makunystyräsi takaisin peliin!