Depressio ei ole yksi koko maailmalle sopiva malli
Tässä on jotain, mikä on hämmentänyt minua vuosia: kuinka kaksi ihmistä voivat molemmat saada diagnoosin masennuksesta, mutta heidän kokemuksensa ovat niin erilaiset? Toinen voi olla ahdistavien ajatusten ja murehtimisen spiraalissa, kun taas toinen kamppailee traumaperäisten oireiden kanssa tai turvautuu päihteisiin vain selviytyäkseen päivästä. On aina tuntunut hieman oudolta, että me kaikki ryhmittelemme nämä erilaiset kokemukset saman nimikkeen alle.
Helsingin yliopiston tutkijat ovat kuitenkin juuri antaneet meille jotain erittäin huomionarvoista pohdittavaksi. He huomasivat, että ihmisillä, joilla on sama masennusdiagnoosi, voi olla dramaattisesti erilaisia aivotoiminnan malleja – ja nämä erot vastaavat itse asiassa heidän erityisiä oireitaan. Tämä on melko merkittävä asia, ja haluan selittää sen teille.
Mitä aivoissa todellisuudessa tapahtuu?
Antakaa minun maalata teille kuva. Aivosi ovat jatkuvassa toiminnassa, ja eri alueet viestivät toisilleen jatkuvasti. Kun kaksi aluetta on synkronissa – eli ne toimivat saumattomasti yhdessä – sitä kutsumme funktionaaliseksi konnektiivisuudeksi (toiminnalliseksi yhteytyvyydeksi). Ajattele sitä kuin orkesterin muusikoita, jotka soittavat harmoniassa.
Nyt tulee mielenkiintoinen kohta. Tutkijat tutkivat 263 vakavan masennuksen diagnoosin saanutta henkilöä ja 75 tervettä vertailuryhmää. Ja se, mitä he löysivät, oli kiehtovaa: joillakin masentuneilla oli aivoalueiden välillä vahvempi yhteys kuin normaalisti, kun taas toisilla yhteys oli heikompi. Sama diagnoosi, täysin erilaiset aivojen tarinat.
"Tämä oli erityisen mielenkiintoista – saman masennusdiagnoosin alle löytyneet vastakkaiset aivotoiminnan kuviot", sanoi Helsingin yliopiston neurotieteen keskuksen johtaja Satu Palva.
Masennuksen viisi aivomallia
Tässä kohtaa asiat muuttuvat todella mullistaviksi. Tutkijat tunnistivat viisi erillistä ryhmää näiden aivomallien perusteella. Käyn teidät läpi jokaisen läpi.
Ryhmä 1: Hyperkonnektiivinen aivot
Näillä ihmisillä oli erityisen vahvat yhteydet eri aivoalueiden välillä. Mutta tässä tapauksessa vahvempi ei ole välttämättä parempi. Tämä ryhmä koki yleisesti ottaen vakavampia oireita – intensiivisempää masennusta, ahdistusta, ruminointia (eli sitä, kun aivot jäävät jumiin toistamaan samoja negatiivisia ajatuksia) ja vaikeuksia toimia arjessa. Heidän aivonsa työskentelivät kovaa, mutta eivät välttämättä tehokkaasti.
Ryhmä 2: Heikkoyhteyksiset aivot
Tämä ryhmä osoitti suhteellisen heikkoa viestintää aivoalueiden välillä. Mielenkiintoista on, että heillä oli taipumus kokea lievempiä oireita verrattuna muihin ryhmiin. Heidän aivonsa olivat "hiljaisemmat", mutta heidän masennuksensa oli vähemmän vakavaa.
Ryhmä 3: Traumaan vangitut aivot
Tämän ryhmän ihmisillä oli vähentynyt yhteys aivojen suurilla alueilla. Silmiinpistävin piirre? Posttraumaattisen stressihäiriön (PTSD) oireet olivat erityisen korostuneita. Tämä saa minut pohtimaan, kuinka monella masennusdiagnoosin saaneella on todellisuudessa trauma taustalla ajavana tekijänä.
Ryhmä 4: Sekalaiset signaalit -aivot
Tämä ryhmä oli erityisen monimutkainen. Näillä osallistujilla oli epätavallisen vahvat yhteydet joillakin aivoalueilla yhdistettynä heikompiin yhteyksiin toisilla – todellinen sekasotku. Ja oireet heijastivat tätä monimutkaisuutta: vakavampi masennus, päihdekäyttöongelmat ja matalampi yleinen hyvinvointi.
Ryhmä 5: Ylikonnektiiviset aivot ja päihdekäyttöhaasteet
Tällä ryhmällä oli tutkimuksen voimakkaimmat yhteydet aivoalueiden välillä. Erityisesti päihdekäyttö oli merkittävä ongelma, kun taas traumaoireet olivat itse asiassa vähemmän korostuneita kuin muissa ryhmissä. Tämä on muistutus siitä, että riippuvuus ja aivojen yhteysverkosto ovat syvästi kietoutuneet toisiinsa.
Miksi tällä on niin suuri merkitys?
Tämä on se osa, josta pidän tässä tutkimuksessa eniten. Mieti kaikkia niitä kertoja, kun olet lukenut uudesta masennustutkimuksesta ja tuntenut olosi hämmentyneeksi, koska tulokset tuntuivat olevan ristiriidassa aiemmin lukemasi kanssa. Yksi tutkimus sanoo, että masennus aiheuttaa vähentynyttä aktiivisuutta tietyillä alueilla, toinen sanoo aktiivisuuden lisääntyvän. Se on tarpeeksi saamaan pään pyörimään.
Tämä tutkimus saattaa vihdoin selittää nämä ristiriidat. Eri tutkimukset tutkivat todennäköisesti näiden viiden mallin eri yhdistelmiä huomaamattaan. Jos Japanissa tutkitaan pääasiassa Ryhmän 1 väestöä ja Yhdysvalloissa pääasiassa Ryhmän 3 väestöä, he löytävät tietysti eri tuloksia. He tutkivat periaatteessa eri tiloja, joilla on vain sama nimi.
Tämä viittaa myös johonkin tärkeään: masennukselle ei todennäköisesti ole yhtä ainoaa biologista selitystä. Sen sijaan olemme todennäköisesti tekemisissä useiden erillisten tilojen kanssa, jotka ilmenevät pinnallisesti samalla tavalla, mutta joilla on täysin erilaiset taustalla olevat mekanismit.
Mitä tämä tarkoittaa hoidon kannalta
Jos olet koskaan kokeillut masennuslääkitystä, joka ei toiminut, tai se toimi ystävällesi mutta ei sinulle, tämä tutkimus voi auttaa selittämään miksi. Jos aivosi noudattavat mallia 3, mutta sinua hoidetaan tutkimuksen perusteella, joka on tutkinut pääasiassa mallin 1 potilaita, saat käytännössä hoitoa, joka on suunniteltu jollekin, jolla on perustavanlaatuisesti erilainen aivotilanne.
Tämä avaa oven paljon yksilöllisemmille lähestymistavoille masennuksen hoidossa. Sen sijaan, että käytettäisiin "yksi koko kaikille" -mallia, voisimme potentiaalisesti tunnistaa, mihin malliin henkilö kuuluu, ja räätälöidä hoidot sen mukaan. Ehkä jonain päivänä saat aivoskannauksen, ei vain masennuksen diagnosoimiseksi, vaan määrittämään, mikä on tarkka tyyppisi ja mikä hoito todennäköisimmin auttaa.
Se on tulevaisuus, jota kohtaan olen aidosti toiveikas.
Lähde: ScienceDaily — Scientists discover 5 hidden brain patterns behind depression