Kuinka astronautit aikovat syödä avaruuskiviä — ja miksi se saattaa oikeasti toimia

Okei, puhutaanpa jostakin, mikä on viime aikoina pyörittänyt päätäni täysin: NASA suunnittelee oikeasti pysyvän ihmisasutuksen rakentamista Kuuhun.

Ei siis mitään nopeaa käyntiä kuten Apollon aikana, vaan oikeaa elämistä siellä. 2030-luvulla. Tuntien sekä äärimmäisen jännittävältä että vähän pelottavalta, kun alkaa miettiä käytännön järjestelyjä.

Eli Kuuhun? Puhutaan siis suuresta kivestä, jossa ei ole ilmaa, ruokaa, ilmakehää eikä juurikaan Pizza Hutteja. (En tosin ole luovuttanut tuon suhteen.)

Ongelma nimeltä "Kaikki mukaan Maasta"

Tässä kohtaa aivoni alkavat särkyä. Suunnitelma ei ole niin yksinkertainen kuin että lastattaisiin aluksia täyteen tarvikkeita ja jatkettaisiin matkaa. Avaruuslogistiikan asiantuntijoiden mukaan tavaroiden lähettäminen Maasta Kuuhun maksaa noin 1,2 miljoonaa euroa kilolta. Sanon sen uudelleen: 1,2 miljoonaa euroa. Per. Kilo.

Ei typo. Se on suunnilleen 540 000 euroa yhdestä kilosta vaikka lempikarkkejasi.

Selvästi kaiken raahaaminen Maasta kävisi käsittämättömän kalliiksi. Ja kuvittele, jos rakettisi räjähtäisi matkalla ylös juuri kun kuukausittainen ruokatilaus on kyydissä. Ei kovin hyvä päivä töissä, sanon sinulle.

Tässä tulee erikoisempi juttu: Jäädytetty vesi ja...asteroidien syöminen?

Hyvä uutinen on, että Kuu ei ole aivan tyhjä. Tutkijat ovat löytäneet merkittäviä jäätyneen veden esiintymiä Kuun etelänavan läheltä — kraattereista, joihin aurinko ei koskaan paista. Vesi on tietysti välttämätöntä juomiseen, mutta tässä tulee hyvä osuus: siitä voi pilkkoa vetyä ja happea, joita voi käyttää rakettipolttoaineena.

Astronautit voisivat siis sekä juoda että tankata samasta lähteestä. Aika näppärää, eikö?

Mutta sitten päästään ruokaan, ja tässä kohtaa homma menee todella erikoiseksi.

Tutkijat tutkivat vakavasti, voisivatko astronautit joskus syödä asteroideja.

Tiedän. Tiedän mitä ajattelet. Mutta kuuntele.

Länsi-yliopistossa tutkimusryhmä julkaisi tuloksia, joiden mukaan asteroidipölystä löytyvä hiili voitaisiin teoriassa muuttaa syötäväksi ruoaksi. He käyttivät pyrolyysi-nimistä prosessia (lämmittämistä ilman happea) muuttaakseen orgaaniset materiaalit öljyksi, jota bakteerit söivät mielellään bioreaktorissa.

Onko tämä erikoista? Totta kai. Voisiko se ruokkia tulevia Kuun asukkaita? Mahdollisesti.

Mutta hetkinen — on yksi mutta

Ja tämä on se kohta, joka todella panee asiat mittakaavaan. Muistatko, kun mainitsin hapen tuotannon testaamisen Marsissa? No, se onnistui. Perseverance-mönkijä onnistui tuottamaan noin 122 grammaa happea kahdessa vuodessa.

Se on suunnilleen sama määrä kuin pieni koira hengittää kymmenessä tunnissa.

Koko astronauttiryhmälle, joka aikoo elää Kuulla pitkiä aikoja? Tarvitsemme huomattavasti enemmän. Ja tarkoitan huomattavasti enemmän.

Mitä mieltä olen?

Rehellisesti sanottuna naurahdin ääneen, kun kuulin asteroidisyömisestä ensimmäistä kertaa. Mutta mitä enemmän asiaa miettii, тем это именно тот творческий подход к решению проблем, который понадобится человечеству.

Emme enää puhu lipun iskemisestä maahan. Puhumme siitä, miten ihmiset oikeasti voisivat kukoistaa muualla kuin Maan päällä. Ja rehellisesti? Se, että tutkijat harkitsevat näin epätavallisia lähestymistapoja, antaa toivoa.

Toki 2030-luku saattaa olla liian optimistinen. Teknologia tarvitsee vielä paljon työtä. Mutta olen vilpittömästi innoissani nähdäkseni, mihin tämä menee.

Ja hei, jos astronautit keksivät miten syödä avaruuskiviä, ehkä he voivat vihdoin ratkaista mysteerin siitä, miksi risteilyaluksen hotellipitsa maistuu aina niin oudolta. (Se oli vitsi, mutta myös... joku voisi tutkia asiaa.)

Mitä sinä ajattelet? Lähtisitkö Kuuhun asumaan? Kerro kommenteissa — haluaisin kuulla ajatuksesi tästä kosmisesta seikkailusta, johon näyttäisimme olevan ilmoittautumassa.