Luut väärässä paikassa – outo evoluution koukku

Luut eivät aina alkaneet sisältä. Ne syntyivät ensin ihon alle.

Noin 475 miljoonaa vuotta sitten varhaisimmat selkärankaiset kulkivat maailmassa nahkaansa upotetun luupanssarin kanssa. Sisäinen luuranko kehittyi vasta myöhemmin. Asia kuulostaa oudolta, mutta se selittää monia nykyisiä eläimiä.

Nykyisin luulevyjä eli osteodermeja löytyy kaloista, krokotiileista, kilpikonnista ja monista liskoista. Myös muutamat dinosaurukset kantoivat niitä. Tiedemiehet ovat pitkään ihmetelleet, miksi näin kävi.

320 miljoonan vuoden jäljitys

Tuore tutkimus Biological Journal of the Linnean Society -lehdessä purki tätä arvoitusta. Tutkijat keräsivät tietoa 643 eri liskolajista, elävistä ja fossiileista. He kartoittivat, milloin osteodermit ilmestyivät eri sukuhaaroissa ja kuka ne peri.

Työ muistutti rikostutkintaa. Heillä oli vain sirpaleita menneisyydestä, mutta tietokoneet auttoivat testaamaan tuhansia mahdollisia kehityskulkuja kerralla.

Ei perittyä, vaan keksittyä uudelleen

Tulos yllätti. Suurin osa liskoista ei saanut osteodermeja esi-isiltään. Ne kehittyivät itsenäisesti eri ryhmissä myöhäisjurakaudella ja varhaisliitukaudella. Silloin ilmasto heitteli ja uudet elinympäristöt vaativat suojaa. Osteodermit auttoivat turvaamaan vettä ja selviytymään.

Kun panssari kerran syntyi, se yleensä jäi paikoilleen. Se oli toimiva ratkaisu.

Varaniinien yllättävä paluu

Varaniinit ovat poikkeus. Heidän esi-isänsä menettivät osteodermit. He halusivat kevyttä vartaloa ja nopeutta. Kun varaniinit saapuivat Australiaan noin 20 miljoonaa vuotta sitten, tilanne muuttui. Maanosan ilmasto kuivui. Sitten he kasvattivat luulevyt takaisin – samat, joita he olivat jo menettäneet.

Tämä rikkoo Dollo’n lakia. Sen mukaan monimutkainen piirre ei voi palata, jos se kerran hävisi. Varaniinit kuitenkin tekivät juuri sen.

Miksi tämä merkitsee

Tutkimus ratkaisi sata vuotta kestäneen kiistan. Osteodermit eivät tulleet yhdestä muinaisesta esi-isästä. Ne syntivät moneen kertaan, eri paikoissa, eri aikoina.

Tutkimusta ei olisi voitu tehdä ilman fossiileja ja nykyistä laskentatehoa. Viisikymmentä vuotta sitten tämäntyyppinen analyysi oli vielä mahdotonta.

Evoluution luovuus

Evoluutio ei noudata tiukkaa kaavaa. Se keksii ratkaisuja uudelleen, kun tarve syntyy. Liskot saivat panssarin, hylkäsivät sen ja saivat sen takaisin. Se ei ole virhe. Se on elämän joustavuutta.