Kuinka NASA aikoo rakentaa kodin Kuuhun – ja miksi se kaivaa luolia

Hei tähtien ystävät! Tämä uutinen on pyörinyt mielessäni koko päivän.

NASA on vihdoin virallistamassa suunnitelmansa: pysyvä ihmisasutus Kuussa. Ei mitään lyhytaikaista retkikuntaa Apollo-tyyliin, vaan oikeasti tarkoitus asuttaa paikka. Etsitään siis kuumaa kiinteistöä – mutta vaatimukset ovat aika erilaiset kuin meillä täällä maan päällä.

Iso juttu: asumme maan alla

Tämä on se osa, joka sai minut innostaumaan. Yksi tutkimushankkeista etsii luolia. Ei ihan tavallisia luolia – vaan muinaisten tulivuorten tyhjiä tunneleita, jotka voisivat toimia valmiina suojina tulevaisuuden astronauteille.

Mieti hetki. Kuun pinta on armoton. Lämpötilat heittelevät polttavan kuuman ja jäätävän kylmän välillä. Säteilyä tulee jatkuvasti, koska ilmakehää ei ole suojana. Ja ne ihanat tähdet yötaivaalla? Kuuhun iskeytyy koko ajan pieniä avaruuskiviä, koska suojaavaa ilmakehää ei ole.

Miksi sitten ei rakennettaisi suojia pinnalle? Tietysti voisi, mutta Kuussa saattaa olla jo valmis arkkitehtuuri. Tulivuorten purkautuessa jäänyt laavaputki voisi tarjota valmiin suojan. Tasaisemmat lämpötilat. Luonnollinen säteilysuoja. Käytännössä Kuun oma maanalainen bunkkeri.

Miten tiedämme, mitä siellä on?

Tässä kohtaa homma menee jo vähän tieteiskirjallisuudeksi. GIMLI-hanke (nimi on vähän hassu, myönnän) tutkii Marius Hills -aukkopaikkaa, joka saattaa johtaa laajaan maanalaiseen verkostoon. He tekevät käytännössä "ultraäänitutkimuksen" Kuuhun selvittääkseen, mitä pinnan alla piilee.

Tohtori Nathaniel Putzig johtaa tutkimusta, ja olen todella utelias tuloksista. Jos syvyyksissä on suuria onkaloita, se voi muuttaa koko NASA:n suunnitelman tulevaisuuden elinpaikoista.

Luolat eivät ole kaikki kaikessa

Tietysti hienot luolat eivät ratkaise kaikkea. Meidän täytyy myös ymmärtää Kuun ympäristöä kokonaisuutena – ja siihen tulee toinen tutkimushanke.

LEMS-SP (koita sanoa se viisi kertaa nopeasti) perustaa automaattisen valvonta-aseman Kuun etelänavalle. Tämä pieni tukikohta seuraa kaikkea kuunjäristyksistä mikrometeoriitti-iskuihin ja Kuun ohuen kaasukehän muutoksiin. Vähän kuin sääasema, mutta "sää" tarkoittaa seismisiä värinöitä ja avaruuskiviä.

Nämä tiedot ovat välttämättömiä rakenteille ja laitteille, jotka oikeasti kestävät kuun pinnalla. Kukaan ei halua rakentaa hienoa elinpaikkaa, joka sitten romahtaa odottamattoman kuunjäristyksen alla.

Isompi kuva

Tässä piilee se todellinen juttu. NASA ei tutki avaruutta vain tutkimisen ilosta. He rakentavat erään virkamiehen sanoin "lopullista selviytymisopasta toisille planeetoille". Jokainen pala dataa näistä tutkimuksista auttaa pitämään tulevat astronautit turvassa, kun he elävät ja työskentelevät Kuussa.

Ja muistakaa – tämä on kaikki harjoittelua. Mars on lopullinen määränpää, ja Kuu on harjoittelukenttä. Jos opimme selviytymään lähimmästä taivaankappaleesta, olemme askelen lähempänä Punaista Planeettaa.

Nämä tutkimukset toimitetaan NASA:n CLPS-ohjelman kautta, eli kaupallisilla kuualuksilla. Viisas lähestymistapa – testataan sekä teknologiaa että tiedettä samaan aikaan.

Joten kun seuraavan kerran katsot ylös kohti Kuuta, muista: jossain siellä ylhäällä tiedemiehet kaivavat luolia, seuraavat vaaroja ja rakentavat pohjaa sille, että ihmiset voivat oikeasti asua siellä. Kuinka siistiä onkaan?