Tähtitaivas näyttää nyt erilaiselta — ja tämä kivestä löytynyt viesti on syy miksi

Olen tällä viikolla törmännyt juttuun, joka sai minut pysähtymään. Sellaiseen, joka saa katsomaan yötaivasta uusin silmin.

Tässä kyse:

Noin 4,6 miljardia vuotta sitten Aurinkokuntaa ei ollut olemassa. Sen tilalla oli valtava kaasu- ja pölypilvi, joka kellui avaruudessa. Miljoonien vuosien saatossa tuo pilvi romahti ja litistyi kiekoksi. Keskelle syntyi Aurinko, ja sen ympärille pyörivät kaikki planeetat — mukaan lukien Maa.

Pitkään tutkijat ajattelivat, että painovoima teki päätyön tässä tarinassa. Ja se on järkevää, eikö? Painovoima vetää asioita yhteen, luo tähtiä ja planeettoja hajalleen sinkoutuneesta aineesta.

Mutta nyt MIT:n tutkijat ovat löytäneet todisteita siitä, että magnetismi ansaitsee paljon enemmän kunniaa kuin olemme sille antaneet.

Mitä he tekivät?

He tutkivat pieniä rakeita meteoroidissa, joka löytyi Etelämantereelta vuonna 2008. Nämä pikkuruiset hiukkaset ovat niin sanottuja CAseja (kalsium-alumiinipitoisia sulkeumia — tutkijoilla on ilmeisesti heikkous kömpelöille lyhenteille). Varsinainen juttu? Nämä rakeet muodostuivat Aurinkokunnan ensimmäisten 200 000 vuoden aikana. Ne ovat siis vanhinta materiaalia, joka meiltä tuolta ajalta on löytynyt.

Ja nyt tulee se mielenkiintoinen osuus.

Näissä muinaisissa rakeissa oli säilynyt magneettisia jälkiä. Ajattele vaikka niin, että magnetoit metallikappaleen ja se pitää tuon magnetisoinnin sisällään vuosikausia. Samalla tavalla nämä mineraalit olivat tallentaneet sen magneettikentän, joka niitä ympäröi niiden muodostuessa. Tutkijat totesivat, että huomattava magneettikenttä oli olemassa jo silloin, kun Aurinkokunta oli vasta vauvaikäinen — ja se oli voimakkaampi kuin nykyisen Maan magneettikenttä.

"Tämä siirtymävaihe pallomaisesta pilvestä protoplanetaariseksi kiekoksi on yksi aurinkokunnan historian merkittävimmistä tapahtumista. On pitkään teoretisoitu, että painovoima aiheutti tämän, mutta mittauksemme osoittavat, että magnetismi todennäköisesti vaikutti asiaan." — Benjamin Weiss, MIT:n professori

Mitä tämä tarkoittaa?

Ajattele asiaa näin. Kun yrität järjestää sotkuista huonetta, saatat työntää tavaroita käsilläsi (painovoima), mutta saatat myös käyttää magneetteja vetääksesi tiettyjä esineitä yhteen kauempaa (magnetismi). Varhaisessa Aurinkokunnassa ladatut hiukkaset, jotka liikkuivat kehittyvän kiekon läpi, saattoivat luoda magneettikenttiä, jotka auttoivat kanavoimaan materiaalia sisäänpäin nuorta Aurinkoa muodostettaessa.

Tutkijaryhmä keskittyi erityisesti meteoroidiin nimeltä DOM 08006, joka löytyi Antarktiksen Dominion-ketjusta. Miksi juuri tuo? Koska se on poikkeuksellisen hyvin säilynyt. Useimmat meteoroidit kokevat kaikenlaista matkallaan miljardien vuosien aikana — ne sisällytetään suurempiin kappaleisiin, räjäytetään hajalle, pomppivat asteroidivyöhykkeellä ja lopulta putoavat Maahan. Kaikki tuo historia voi muuttaa niiden alkuperäistä koostumusta.

Mutta DOM 08006 on erilainen. "Jotenkin DOM on kokenut vähemmän muutoksia kuin mikään muu meteoroidi," Weiss selitti. Se on kuin löytäisi muinainen päiväkirjan, joka on vielä luettavissa, eikä sellaista, joka on kastunut ja osittain palanut.

Rakastan tätä ajatusta

Jossain siellä Antarktiksen jäällä oli kivi, joka käytännössä kantoi viestiä Aurinkokuntamme ensihetkiltä — odotti miljardeja vuosia, kunnes joku tulisi lukemaan sen.

Tutkimuksen pääkirjoittaja Cauê Borlina (nykyään Purdue-yliopistossa) tiivisti asian osuvasti: "Kukaan ei kiistä sitä, onko magnetismia läsnä planeettojen muodostuessa. Mutta kiistely käy siitä, mitä tapahtui hyvin varhaisessa aurinkokunnassa, ennen planeettojen muodostumista, kun on olemassa vain kiekko. Siinä kiistely yhä jatkuu, ja siellä me nyt toimimme."

Mitä tämä muuttaa?

Ei kovin paljoa. Se ei kumoa sitä, mitä tiesimme Aurinkokunnan synnystä. Mutta se lisää uuden kerroksen ymmärrykseemme. Varhainen Aurinkokunta oli monimutkaisempi paikka kuin kuvittelimme — useat voimat työskentelivät yhdessä luodakseen sen kosmisen naapuruston, jota kutsumme kodiksemi.

Ja rehellisesti? Minusta se on kaunista. Yhä edelleen kokoamme yhteen sitä, miten Aurinkokuntamme syntyi, ja aina silloin tällöin avaruudesta pudonnut kivi muistuttaa meitä siitä, että universumilla on vielä runsaasti salaisuuksia jaettavanaan.