Kuolemattomuusidea, joka pelottaa tiedemiehiä

Kuvittele tämä: jokainen kvanttimittaus jakaa maailman kahtia. Sinä elät rinnakkaisuniversumeissa, eri versioina. Kuoltuasi yhdessä maailmassa tietoisuutesi siirtyy toiseen, jossa selvisit hengissä. Tervetuloa kvanttikuolemattomuuteen. Sci-fiä? Ehkä. Mutta perusta on vakavassa kvanttifysiikassa.

Älä pelästy. Selitän perinpohjin.

Monien maailmojen synty

Kaikki alkoi 1957. Princetonin opiskelija Hugh Everett III pohti kvanttimittauksia. Mitä jos havainto ei romahduta aaltofunktiota? Mitä jos se luo haarautuvia universumeja?

Schrödingerin kissan tapauksessa kissa on sekä kuollut että elossa – eri maissa. Maailma haarautuu. Puolustusvoimat torjuivat idean. Niels Bohr pudisti päätään. Silti tutkijat jatkoivat 1980-luvulle asti. Siellä homma villiintyi.

Kvanttisuicide ja tietoisuus

1980-luvulla fysikot esittivät kysymyksen: jos maailmat haarautuvat, mitä tapahtuu tappamisyrityksessä? Kuolitko kaikissa? Vai onko aina haarautuma, jossa selvisit?

MIT:n Max Tegmark kokeili ajatusta. Ei käytännössä, vaan paperilla. Logiikka johti outoon: pieni todennäköisyys pitää sinut hengissä ikuisesti. Tietoisuus hyppii selviytymishaaroihin.

Pelottavaa? Kyllä. Mahdollista? Katsotaan tarkemmin.

Filosofi lyö läpi

Dartmouthin Peter Lewis tutkii kvanttifysiikan ja filosofian rajaa. Hän purkaa teorian.

Ongelma 1: Tietoisuus on ainetta. Ei haamua, joka loikkii universumeihin. Aivot tuottavat sen täällä ja nyt. Jos aivot lopettavat, loppuu myös sinä – vaikka muualla selvisit.

Ongelma 2: Turha monimutkaisuus. Pitkäikäisyys selittyy biologialla. Mutaatiot voivat antaa tuhat vuotta elinikää. Ei tarvita universumeja, pelkkä genetiikka riittää.

Ongelma 3: Ei testattavissa. Muut maailmat ovat näkymättömiä. Emme voi mitata niitä. Teoria on kumottamaton. Tiede vihaa sellaista.

Silti hyötyä on

Kvanttikuolemattomuus on todennäköisesti hölynpölyä. Mutta keskustelu auttoi kvanttifysiikkaa.

Se toi dekohenssin: haarautuvat systeemit eristäytyvät täysin. Emme näe muita oksia. Tämä selittää, miksi arki näyttää varmalta, vaikka kvantti on epämääräinen.

Tutkimus pakotti fysikot tarkentamaan monien maailmojen rajoja. Edistystä syntyi.

Lopputulos: Emme tiedä kaikkea

Minun näkemykseni? Teoria kaatuu. Tietoisuus syntyy aivoista, ei hypi todellisuuksiin.

Keskustelu kannattaa silti. Se näyttää kvantin oudon luonteen. Fysikot ovat neroja, mutta maailmankaikkeus yllättää.

Kun kuolemme täällä, se on siinä. Vai onko? Kvanttitaso muistuttaa: todellisuus ei tottele sääntöjä.

Lähde: Popular Mechanics