Pääsiäissaaren kirjoitusten arvoitus – nyt ehkä uusi luku

Oletko koskaan miettinyt, millaisia salaisuuksia muinaiset ihmisyhteisöt ovat jättäneet jälkeensä? Minä olen. Erityisesti Pääsiäissaari on kiehtonut minua vuosien ajan. Nuo valtavat kivipäiset patsaat, moai-hahmot, jotka tuijottavat tyyneyttään kohti merta – niissä on jotain, mikä saa mielikuvituksen liikkeelle.

Mutta tänään en halua puhua pylväistä. Haluan puhua kirjoituksesta.

Yksi maailman eristäytyneimmistä paikoista

Pääsiäissaari eli Rapa Nui sijaitsee keskellä Tyyntä valtamerta, yli 3700 kilometrin päässä Chilen rannikosta. Se on melkoinen etäisyys. Rapa Nuin asukkaat saapuivat saarelle joskus vuosien 1150–1280 välillä, ja elivät siellä satoja vuosia ennen kuin kukaan ulkomainen astui heidän mailleen.

Kun eurooppalaiset vihdoin saapuivat vuonna 1722, he löysivät hämmästyttävät patsaat. Mutta yhtä hämmästyttävä löytö oli myös rongorongo-niminen kirjoitusjärjestelmä. Se koostuu puutabletteihin kaiverretuista kuvamerkeistä. Ainoa ongelma? Kukaan ei ole onnistunut tulkitsemaan sitä täydellisesti.

Ja sitten on se isompi kysymys: keksivätkö rapa nuilaiset kirjoituksen itse, vai saivatko he idean eurooppalaisilta?

Uusi tutkimus kääntää kaiken

Tuore tutkimus, julkaistu Scientific Reports-julkaisussa, saattaa antaa vihdoin vastauksen. Arkeologi ja kielitieteilijä Silvia Ferrara Bolognan yliopistosta tutkimusryhmineen käytti radiohiiliajoitusta neljään rongorongo-tabletin näytteeseen. Yksi niistä, niin kutsuttu Santiago-tabletti, osoittautui peräti vuosien 1493–1509 tienoilta.

Se on lähes kaksi vuosisataa ennen eurooppalaisten saapumista.

Jos ajoitus pitää paikkaansa, se tarkoittaa, että rapa nuilaiset kehittivät kirjoitusjärjestelmänsä täysin itsenäisesti. Ja tämä on valtavan merkittävää. Omavaraisten kirjoitusjärjestelmien keksiminen on äärimmäisen harvinaista ihmiskunnan historiassa. Mesopotamia, Egypti, Kiina, Mesoamerikka – siinä se lista. Rongorongo olisi yksi nuorimmista ja eristäytyneimmistä kirjoituksen keksinnöistä koskaan.

Mutta odota hetki

Ei kannata juhlia vielä. Radiohiiliajoitus kertoo, milloin puu kaadettiin – ei välttämättä, milloin symbolit kaiverrettiin. On täysin mahdollista, että joku käytti vanhaa puuta myöhempään kirjoitukseen. Ferrara itse pitää tätä epätodennäköisenä, mutta mahdollisena.

Lisäksi tutkimuksessa oli vain yksi esihistoriallinen tabletti. Muut kolme ajoittuivat eurooppalaisen kontaktin jälkeiseen aikaan. Loput rongorongo-tabletit ovat hajallaan eri puolilla maailmaa, mikä tekee laajemmasta tutkimuksesta hankalaa.

Miksi tämä merkitsee?

Silti olen aidosti innoissani. Ajatus siitä, että pieni, eristyksissä elävä yhteisö keksi oman kirjoitusjärjestelmänsä Tyynenmeren keskellä, on tarina ihmisten kekseliäisyydestä. Se muistuttaa meitä siitä, kuinka luova ja sopeutuvainen lajimme on ollut.

Mitä muuta olemme jättäneet huomaamatta?