Muinainen mysteeri ratkesi: Isoisänikiven tiesi johtaa 18 kilometrin päähän

Olen rehellinen: kun luin tämän tutkimuksen ensimmäistä kertaa, jouduin hetkeksi pysähtymään.

Arkeologit ovat vihdoin varmistaneet, mistä Englannin North Yorkshire'ssa sijaitsevien Devil's Arrows -kivipaalujen jättiläiskivet on k运annettu. Lähde ei ole lähellä oleva Plumpton Rocks, vaan Brimham Rocks — vähän reilut 18 kilometrin päässä. Se on melkoinen matka.

Ja here's asia, joka saa hymyilemään: jokainen kivi painaa 25 tonnia. Se on suunnilleen neljän aikuisen norsun paino.

Mitä me oikeastaan puhumme?

Kuvittele tehtävä: siirrä jotain raskaampaa kuin omakotitalo yli 18 kilometrin mäkistä englantilaista maaseutua. Pelkällä ihmisvoimalla, puuteloilla ja sitkeydellä. Ei nostureita. Ei rekkoja. Ei sähkötyökaluja.

Vain ihmisiä.

Devil's Arrows -kivet kohoavat jopa seitsemän metrin korkeuteen — suunnilleen kaksikerroksisen talon korkuisia. Ne seisovat epätavallisessa linjassa Boroughbridgen lähellä ja ovat paikallaan arviolta vuodesta 2000 eKr. lähtien. Yli 4000 vuotta nämä kivet ovat seisoneet historian hiljaisina todistajina.

Koko tuon ajan kukaan ei tiennyt, mistä ne tulivat.

Vanha teoria ei pitänytkään paikkaansa

Aiemmin tutkijat olettivat kivien tulleen läheisestä Plumpton Rocksista. Loogista, eikö? Lähin mahdollinen lähde, vähiten vastusta.

Mutta nyt tulee se mielenkiintoinen osuus.

Curtin-yliopiston ja Yorkin yliopiston tutkijat käyttivät nerokasta menetelmää. He ottivat pieniä näytteitä kivistä teipin avulla — paljon hellävaraisempaa kuin murtaa paloja irti — ja analysoivat kivien minerraalijäljet. Sitten he vertasivat niitä mahdollisiin alkuperäispaikkoihin.

Tulokset eivät vastanneet Plumpton Rocksia lainkaan.

Ne vastasivat Brimham Rocksia.

Miksi kukaan tekisi näin?

Tämä osuus saa minut miettimään.

Tutkijoiden mukaan nämä muinaiset rakentajat eivät toimineet pelkästään käytännöllisistä syistä. Heidän valintansa oli tarkoituksellinen. Se, että he päättivät kuljettaa valtavia kiviä 18 kilometrin päästä sen sijaan, että olisivat käyttäneet naapurissa olevaa materiaalia, kertoo jotain syvällistä.

Brimham Rocksin maisema merkitsi heille jotain.

Ehkä hengellinen merkitys. Ehkä kulttuurinen arvo. Ehkä nuo kivet liittyivät taruihin tai uskomuksiin, joita voimme vain arvailla. Syystä riippumatta he olivat valmiita näkemään moninkertaisesti enemmän vaivaa saadakseen kiviä paikasta, jolla oli ilmeisesti erityinen merkitys.

Tutkimuksen pääasiantuntija tohtori Anthony Clarke tiivisti asian osuvasti: kyse ei ollut pelkästään kätevyydestä — kivien alkuperäpaikka merkitsi heille todennäköisesti jotain.

Mitä tämä kertoo muinaisista ihmisistä?

Rehellisesti sanottuna: tutkimukset like tämä haastavat vanhan käsityksen esihistoriallisista ihmisistä jotenkin "kehittymättöminä" tai vähemmän älykkäinä kuin me.

Nämä olivat ihmisiä, jotka kykenivät suunnittelemaan valtavia rakennushankkeita. He ymmärsivät insinööritaitoa tarpeeksi siirtääkseen 25 tonnin kiviä vaikeassa maastossa. Heillä oli yhteisöjä, jotka pystyivät koordinoimaan uskomattomia työurakoita. Ja he tekivät tietoisia, symbolisia valintoja rakennusmateriaaliensa suhteen.

He eivät vain selviytyneet. He ilmaisivat itseään, uskomuksiaan ja yhteyttään tiettyihin maisemiin.

Se ei ole primitiivisyyttä. Se on hämmästyttävää.

Mitä seuraavaksi?

Tutkijat aikovat jatkaa muiden mysteeripaalujen alkuperän selvittämistä. He toivovat myös pääsevänsä kaivauksille sekä Devil's Arrowsiin että Brimham Rocksiin. Kuka tietää, mitä muuta löytyy?

Tällä hetkellä pidän tätä löydöstä aidosti liikuttavana. Jossain Pohjois-Englannin nummilla muinaiset ihmiset katsoivat tiettyjä kiviä Brimham Rocksissa ja päättivät: "nämä ovat ne oikeat." He organisoivat yhteisöjä, kehittivät tai hioutuivat kuljetustekniikoita ja näkivät valtavasti vaivaa tuodakseen nuo tietyt kivet kotiin.

4000 vuotta myöhemmin me vihdoin ymmärrämme heidän valintansa merkityksen.

En tiedä teistä, mutta minusta tämä on aika hienoa.