Hienoa, siis Maasta löytyy Kuukiviä?

Okei, tämä on yksi niistä jutuista, jotka saivat minut melkein kaatamaan kahvini.

NASA julkaisi hiljattain kuvia Kansainväliseltä avaruusasemalta, ja niissä näkyi jotain todella erikoista: kirkas kivipaikka eteläisessä Madagaskarissa. Villi juttu on se, että tuo kivi näyttää täsmälleen samalta kuin Kuun pinta. Ei vertauskuvallisesti. Sama kivimateriaali.

Kyseessä on Saririakyn anortosiittimassiivi, joka peittää noin sadan neliökilometrin alueen Madagaskarin eteläosassa. Avaruudesta katsoen se erottuu kuin majakka kuivien, tummien maisemien keskeltä. Semmoinen juttu, joka saa pysähtymään miettimään, kuinka outo ja ihmeellinen tämä planeettamme oikein on.

Mikä Anortosiitissa on niin erityistä?

Kerron vähän tiedettä, mutta pidän sen simppelinä.

Anortosiitti on vulkaaninen kivilaji – eli se syntyi, kun sula materiaali jäähtyi ja kovettui maan alla. Sen erityispiirre on koostumus: se koostuu pääasiassa plagioklaasimaasälvästä, joka on huomattavan vaaleaa ja heijastaa valoa.

Kuvauskuva ringittää? Se onkin samaa tavaraa kuin mistä Kuun vaaleat ylängöt koostuvat! Kun katsot kirkasta täysikuuta, noita haamumaisia vaaleita alueita, katsot valtavia anortosiittiesiintymiä.

Maapallolla anortosiittia löytyy harvemmin, mutta sitä kuitenkin löytyy. Merkittäviä esiintymiä on Itä-Kanadassa, Skandinaviassa, eteläisessä Intiassa ja Madagaskarissa. Saririakyn muodostuma on erityisen silmiinpistävä, koska se on lähes täydellisen pyöreä – helppo huomata ylhäältä käsin.

Kivi, joka on vanhempi kuin useimmat dinosaurukset

Tässä kohtaa homma menee oikeasti mielenkiintoiseksi.

Geologit arvioivat, että Saririakyn muodostuma on vähintään 600 miljoonaa vuotta vanha. Se on valtava määrä vuosia. Vertailun vuoksi: dinosaurukset ilmestyivät noin 230 miljoonaa vuotta sitten. Tämä kivi oli jo siellä odottamassa, kun monimutkainen elämä Maapallolla oli vielä outoja, limaisia otuksia meressä.

Mutta tarina paranee, kun katsoo Saririakya ympäröiviä kiviä.

Manner törmää – Epic-sarja

Saririakyn massiivi sijaitsee niin sanotussa duktiilisessa leikkausvyöhykkeessä – alueella, jossa kiviä puristetaan, venytetään ja väännetään valtavien voimien avulla maankuoren syvyyksissä. Äärimmäisessä kuumuudessa ja paineessa kiinteä kivi ei vain murru – se voi taipua ja virrata kuin toffee.

Saririakya ympäröivät kivet kertovat yhden Maan historian dramaattisimmista tapahtumista: Gondwanan muodostumisesta.

Gondwana oli supermanner, johon kuului nykyisen Afrikan, Intian, Madagaskarin, Australian ja jopa Etelämantereen alueita. Noin 500–600 miljoonaa vuotta sitten nämä valtavat mannerpalaset törmäsivät toisiinsa ja muokkasivat valtavia osia maankuoresta. Törmäysten lämpö ja paine muuttivat maisemaa kirjaimellisesti.

Tutkijat uskovat, että nämä manner törmäykset saattavat venyttää ja repiä alkuperäistä anortosiittimassiivia. Noin 60 kilometrin päässä Saririakystä pohjoiseen on toinen anortosiittimassiivi, jonka jotkut tutkijat arvioivat olleen aikoinaan yhteydessä tähän. He uskovat, että nämä kaksi muodostumaa olivat alun perin yksi iso kappale, jonka mannerliike venytti erilleen – prosessia kutsutaan nimellä "boudinage."

Miten olisi tuo? Kaksi Kuun kaltaista kiveä, erotettu satojen miljoonien vuosien mannerdramatiikalla.

Miksi tutkijat ovat niin innoissaan?

Tässä se juttu, joka saa geologit hyrisemään tyytyväisestä: anortosiitti ei ole kiinnostava vain Maan historian kannalta – se saattaa olla avain ymmärtää, miten Kuu syntyi.

Kuun anortosiittipitoiset ylängöt ovat yli neljä miljardia vuotta vanhoja. Tutkijat uskovat, että pian Kuun syntymisen jälkeen se oli peittynyt sulaan kivimateriaaliin (eli magmaan). Kun tämä magmasose jäähtyi, kevyemmät mineraalit kuten plagioklaasi kelluivat pintaan ja kiteytyivät, muodostaen lopulta Kuun anortosiittikuoren.

Kun Apollo-astronautit toivat näytteitä kuun anortosiitista, tutkijoilla oli vihdoin oikeita kuukiviä tutkittavaksi. Mutta ongelmana on: tuota materiaalia on vain tietty määrä. Maanpäälliset anortosiittiesiintymät ovat siksi korvaamattomia vertailukohtia.

Mielenkiintoista kyllä, yksi parhaista kuun anortosiitin vastineista ei olekaan Madagaskarissa vaan Montanan Beartooth Mountains -vuoristossa. Niiden kivien koostumus on hämmästyttävän samankaltainen kuin Kuusta löytyvät – täydellisiä luonnonlaboratorioita samaisten geologisten prosessien tutkimiseen, jotka muovasivat naapuriplaneettamme.

Isompi kuva

En tiedä sinusta, mutta itseäni tällainen pienentää.

Puhumme kivistä Maassa, jotka yhdistävät meidät Kuuhun, muinaihin supermanneriin, miljardien vuosien takaisiin prosesseihin. Saririakyn muodostuma on ollut paikallaan 600 miljoonaa vuotta, kestänyt mannerten törmäyksiä, maanjäristyksiä ja kaikkea muuta, mitä tämä dynaaminen planeettamme on heittänyt sen kimppuun – säilyttäen todistusaineistoa tapahtumista, jotka muokkasivat ei vain Madagaskaria vaan mahdollisesti koko eteläistä pallonpuoliskoa.

Joskus hämmästyttävimmät löydöt eivät ole niitä, jotka matkustavat luokse kaukaa avaruudesta. Joskus ne ovat jo täällä, piilossa näkyvillä, odottamassa että lakkaamme tuijottamasta puhelinta ja huomaamme, kuinka täynnä salaisuuksia tämä planeettamme oikeasti on.

Joten kun seuraavan kerran katsot ylös kohti Kuuta, muista: osa samasta tarinasta on kirjoitettu kirkkaaseen, muinaiseen kivipaikkaan eteläisessä Madagaskarissa. Eikö olekin kaunista?