Maailmankaikkeus ei ehkä olekaan yhtä kaoottinen kuin luulemme

Kuvittele tämä: kolikon heitto, loton potti tai elämän yllättävä käänne. Mitä jos mikään niistä ei olekaan sattumaa? Kuulostaa huuhaalta, mutta Oxfordin fyysikko Timothy Palmer väittää toisin. Hän haastaa vanhat totuudet vakavalla otteella.

Fysiikassa satunnaisuus on pyhä lehmä. Kvanttimekaniikka tuli kuvaan 1900-luvun alussa. Siitä lähtien tiedämme: pienimmillä hiukkasilla ei ole ennakoitavuutta. Elektroni pomppii miten sattuu. Näin on, piste.

Entä jos asia onkin toisinpäin?

Matemaattinen sudenkuoppa

Palmer, Oxfordin ilmastotutkija, kääntää pöydän. Ongelma ei ole luonnossa, vaan laskutavassamme. Kvanttifysiikka nojaa jatkuvaan matematiikkaan. Siinä luvut venyvät äärettömään. Pisteiden välissä on loputtomasti pisteitä. Pi ja √2 jatkuvat ikuisesti.

Palmerin pointti: luonto inhoaa jatkuvuutta. Ääretön tarkkuus on ihmisen keksintö. Todellisuudessa maailma pyörii rajallisilla paloilla. Ei turhia vaihtoehtoja.

Jos hän on oikeassa, kvanttifysiikka selkenee kerta heitolla.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä

Poistetaan äärettömät skenaariot kaavoista. Palmerin mukaan Schrödingerin kissa ei olekaan yhtä aikaa sekä kuollut että elossa. Se on jommassakummassa tilassa koko ajan. Me emme vain tiedä.

Ja satunnaisuus? Se saattaa olla harhaa. Nyt sanotaan: 80 prosentin todennäköisyys tähän, 20 siihen. Tulos tulee, selitys puuttuu.

Palmer ehdottaa: piilotettuja sääntöjä on. Syvempi järjestys päätti tuloksen jo valmiiksi. Emme vain näe sitä vielä.

Muuttaako tämä onneasi?

Elääkö elämäsi ennalta määrättyä kaavaa? Palmer ei väitä tietävänsä. Hän ei lupaa kohtaloa tai syytä kaikelle. Vain: satunnaisuus voi peittää jotain isompaa.

Hän ei ole yksin. Nobelisti Gerard 't Hooft näkee kvanttikummallisuudet deterministisinä. Kvanttigravitaation pioneeri Carlo Rovelli puhuu rajallisista palasista, ei äärettömästä jaosta.

Palmer vie ajatuksen pidemmälle.

Testattavissa – siksi tämä kiinnostaa

Parasta on testattavuus. Palmer rakentaa teoriaa, jota voi kokeilla. Ei pelkkää filosofiaa.

Esimerkki: kvanttitietokoneet lupaavat ihmeitä. Ne käsittelevät loputtomia vaihtoehtoja. Jos Palmer on oikeassa, moni vaihtoehto on harhaa. Tehot lakkaa yllättäen. Se olisi kova todiste.

Yhteenveto

Heitäkö todennäköisyyslaskut romukoppaan? Ei vielä. Palmer korostaa: tämä on testattavaa tiedettä, ei arvausta.

Silti ajatus kiehtoo. Yli sata vuotta totesimme: maailmankaikkeus on satunnainen. Se oli mukavaa. Entä jos syy on matematiikassa, ei todellisuudessa?

Entä jos pinnanalta löytyy järjestys?

Se ei ole taikaa. Se on fysiikkaa, joka kyseenalaistaa.

Olen mukana.