Sitä ennen kuin ihminen nousi valtaan

Kolme miljoonaa vuotta sitten Itä-Afrikassa. Olet Lucy – ei se Lucy 70-luvulta, vaan se oikea, kuuluisa ihmisen esivanhempi – ja suu on kuiva kuin hiekka. Menet joelle.

Seisoessasi rannalla huomaat veden alla liikettä. Jotain valtavaa.

Hyvää yötä, sanon vain.

Pedon nimi

Tutkijat ovat vihdoin antaneet nimen yhdelle esi-isiemme pahimmista vihollisista. Crocodylus lucivenator – eli suomeksi "Lucyn metsästäjä". Se kuvaa aika hyvin sitä, mistä oli kyse.

Tämä ei ollut mikä tahansa krokotiili. Pituutta oli 3,7–4,6 metriä ja painoa noin 270–590 kiloa. Iowan yliopiston Christopher Brochu, tutkimuksen johtaja, tiivisti asian suorasukaisesti: "Se oli suurin peto koko ekosysteemissä – isompi kuin lionit ja hyeenat. Se oli suurin uhka esi-isillemme."

Ja kyllä, krokotiili olisi pitänyt Lucyn lajia ruokana. Loistavaa.

Kummallinen yksityiskohta

Se mikä sai tutkijat hieromaan silmiään: tällä krokotiililla oli outo kohouma kuonon keskiosassa. Ei kärjessä, vaan keskellä. Sellaista ei nykyajan niilinkrokotiileilta löydy.

Brochu myöntää olleensa "hämmästynyt" tästä poikkeuksellisesta yhdistelmästä. Kohouma tosin näkyy joillakin nykykrokotiileillakin, ja tutkijat arvelevat sen liittyvän soidinmenoihin. Romantiikkaa parhaimmillaan.

Lisäksi kuono oli pidempi kuin muilla samaan aikaan eläneillä lajeilla – samanlainen kuin nykykrokotiileilla. Eli kyse ei ollut pelkästä koosta vaan myös rakenteesta.

Mitä luut kertovat

Uuden lajin tunnistamiseen käytettiin 121 fossiilia – kalloja, hampaita, leukoja. Kaikki löytyivät Hadarin muodostumasta Etiopiasta. Siis samalta alueelta, josta Lucy löytyi vuonna 1974.

Suurin osa fossiileista oli aika rikkinäisiä, mikä teki työstä haastavaa. Mutta yhdestä näytteestä löytyi jälki isolta päivältä: parantuneita vammoja leuassa. Merkki tappeluista toisen krokotiilin kanssa. Iltapalaa vai kostoa – sitä ei tiedetä.

Tutkimuksessa mukana ollut Stephanie Drumheller sanoo, ettei voittajaa voi päätellä. Mutta se että eläin ehti parantua, kertoo selviytymisestä. Hienoa krokotiilille.

Naapuruus Lucy-ajan Afrikassa

Mielenkiintoisin yksityiskohta: Crocodylus lucivenator hallitsi Hadarin seutua lähes yksin. Muut krokotiililajit elivät etelämpänä Itäisen hautavajoaman alueella, mutta tämä peto dominoi tätä tiettyä paikkaa satojatuhansia vuosia.

Ympäristö oli sekoitus pusikkoja, soita, jokivarsia ja ruohikkoalueita. Täydellistä maastoa salametsästäjälle. Krokotiilit odottivat pinnan alla, kun janon riivaamat eläimet tulivat juomaan.

Myös meidän suorat esi-isämme.

Mitä tämä opettaa

Tämäntyyppiset löydökset muistuttavat yhdestä tärkeästä asiasta: ihmisen evoluutiota tarkastellaan usein tarinana siitä, miten meistä tuli älykkäämpiä, miten opimme kävelemään kahdella jalalla ja miten aivomme kasvoivat. Kaikki totta. Mutta unohtuu helposti, ettei evoluutio tapahtunut tyhjiössä.

Esi-isämme elivät maailmassa, joka oli täynnä uhkia, joiden mittakaavaa on vaikea kuvitella. Viidentoistajalan krokotiili odottamassa, kun menet juomaan? Sellainen motivoi kehittämään selviytymisstrategioita. Tai ainakin oppii olemaan varovainen veden äärellä.

Kun seuraavan kerran katsot krokotiilidokumenttia ja kiität onneasi, muista: esi-isämme eivät voineet sitä tehdä. Ja silti he selvisivät, menestyivät ja lopulta kehittyivät meiksi.

Tutkimus julkaistiin Journal of Systematic Palaeontologyssa. Ja nimi on osuva. Crocodylus lucivenator. Lucyn metsästäjä. Draamaa, tarkkuutta ja muistutus siitä, että jokainen Lucynhörppy vettä oli riski.