Hirvet huoneessa

Avaan tämän suoraan: kun törmäsin ensimmäistä kertaa tähän tutkimukseen, otsikot saivat minut mietteliääksi. "Zombipeuratauti", "Voiko se tarttua ihmisiin?" – olette varmasti nähneet nämä otsikot sosiaalisessa mediassa pyörimässä. Ymmärrän kyllä, että on helppo mennä synkkiin ajatuksiin, mutta lupaan, että tämä tarina on monimutkaisempi kuin klikkahuomio antaa ymmärtää.

Kerron teille, mistä oikeasti on kyse.

Mistä puhumme?

Krooninen uupumistauti eli CWD on neurologinen sairaus, joka vaikuttaa hirviin, hirviin, peurakorvaisiin ja poroihin. Sen aiheuttaa jotain, jota kutsutaan prioneiksi – ja ne ovat yksi luonnon outoudimmista asioista.

Unohdetaan hetkeksi bakteerit ja virukset. Prionit ovat vain väärin laskostuneita proteiineja. Ei DNA:ta, ei eläviä osasia. Vain proteiini, joka on päättänyt taittaa itsensä väärään muotoon, ja sitten se vakuuttaa muut proteiinit tekemään samoin. Hieman ehdottomasti, eikö?

Tauti on aina kohtalokas. Eläimet laihtuvat, hämmentyvät, syljestyvät liikaa ja lopulta kuolevat. Tauti on levinnyt Pohjois-Amerikassa vuosikymmeniä, ja tapaukset lisääntyvät koko ajan.

Mitä uusi tutkimus löysi?

Calgaryn yliopiston tutkijat halusivat selvittää, voisiko CWD mahdollisesti tartuttaa lajeja hirvieläinten ulkopuolella. He tekivät hallittuja laboratoriokokeita, ja tässä asia käy mielenkiintoiseksi.

Suurin osa testatuista eläimistä ei osoittanut selviä oireita. Mutta kun tutkijat katsoivat tarkemmin? He löysivät pieniä määriä näitä tarttuvia prioneja piilossa eläinten kudoksissa. Ja kun he siirsivät nämä näytteet muille lajeille, vastaanottajat todella kehittivät taudin oireita.

Toinen tutkijoista, tohtori Samia Hannaoui, tiivisti sen näin: "Nämä löydökset osoittavat, että vaikka ilmeisiä kliinisiä oireita ei olisi, tarttuvia prioneja voi silti olla läsnä ja ne voivat levitä."

Se on se kohta, joka kiinnitti huomioni. Emme puhu vain sairaudesta, joka saa eläimet sairaiksi – puhumme hiljaisista kantajista, jotka saattavat levittää tartuntaa kenenkään tietämättä.

Hyvä uutinen (toistaiseksi)

Kaikesta huolimatta tutkijat korostavat, että CWD:n ei ole koskaan vahvistettu tarttuneen ihmiseen. Nolla. Ei yhtään tapausta. Todisteet viittaavat siihen, että taudin ja meidän välillä on edelleen melko vahva este.

Tohtori Hermann Schaetzl, toinen tutkimuksen tutkija, huomautti varovaisesti: "Löydöksemme eivät tarkoita välitöntä riskiä ihmisille, mutta ne viittaavat siihen, että tilanne on monimutkaisempi kuin aiemmin ymmärsimme."

Arvostan rehellistä ja maltillista vastausta. Se ei ole "älä huoli" eikä "me kaikki kuolemme". Se on "pidetään tätä tarkasti silmällä".

Miksi prionit ovat käytännössä luonnon muodonmuuttajia

Tässä on se, miksi prionitaudit ovat niin hankalia – ne eivät ole staattisia. Kun ne siirtyvät isännältä toiselle, ne voivat todella muuttua. Tohtori Schaetzl huomautti, että "meillä ei ole tekemistä yhden, kiinteän taudinaiheuttajan kanssa." Prionikannat voivat kehittyä, ja nämä muutokset voivat vaikuttaa siihen, miten tauti käyttäytyy.

Tämän vuoksi prionitauteja on vaikea ennustaa. Emme voi vain laatia karttaa siitä, mitä tapahtuu vuosikymmenten päästä, koska nämä asiat sopeutuvat.

Ympäristön saastumisongelma

Yksityiskohta tästä tutkimuksesta, joka todella jäi mieleeni: infektoituneet eläimet voivat levittää prioneja ympäristöön virtsan ja ulosteiden kautta kuukausia tai jopa vuosia ennen kuin oireita ilmenee. Nämä prionit voivat sitten saastuttaa maaperää ja kasvillisuutta.

Tohtori Schaetzl totesi suoraan: "Kun näet kliinisiä oireita, eläin on usein ollut tarttuva jo pitkään."

Se on rehellisesti sanottuna melko pelottavaa, kun ajattelee sitä. Eläin voi näyttää täysin terveeltä levittäessään tautia kaikkialle minne menee. Se on kuin vastakohta sille, miten yleensä ajattelemme tautia – kuvittelemme sairaat eläimet eristetyiksi, ei vaeltamassa ympäriinsä prioneja levittämässä.

Mitä tämä tarkoittaa metsästäjille ja ulkoilijoille?

Jos metsästät tai vietät aikaa alueilla, joilla CWD:ta esiintyy, mietit varmasti, pitäisikö sinun olla huolissasi hirvenlihan syömisestä.

Tällä hetkellä terveysviranomaiset sanovat, ettei ole näyttöä siitä, että CWD voisi tartuttaa ihmisiä, ja riskiä pidetään matalana. Mutta tutkijat suosittelevat myös varovaisuutta – eläimiä kannattaa testata ennen lihan käyttöä alueilla, joilla CWD:ta tiedetään esiintyvän.

Tämä tuntuu minusta järkevältä: olemme epävarmuuden aikakaudella, joten miksi emme tekisi varotoimia? Testaa saaliisi. Pysy ajan tasalla CWD:n yleisyydestä alueellasi. Kyse ei ole paranoia vaan järkeilystä.

Rokotusmahdollisuus

Tässä on jotain, mikä todella antoi toivoa: tutkijat työskentelevät rokotteiden parissa. Alustavat tutkimukset, joissa käytettiin hiirimalleja, jotka jäljittelevät hirvieläinten infektioita, ovat osoittaneet rohkaisevia tuloksia. Rokotetut eläimet erittivät vähemmän tarttuvia prioneja ja selvisivät pidempään altistuksen jälkeen.

Jos tämä toimii käytännössä, meillä voi olla työkalu tartunnan vähentämiseen popula tasolla. Se on merkittävä asia.

Oma näkemykseni tiedefanina

Ymmärrän, että "pelottavat eläintaudit" -tarinat on suunniteltu kiinnittämään huomio. Ja rehellisesti? Jotkut tämän aiheen käsittelyt ovat olleet melko vastuuttomia, hyppäten suoraan "tutkijat löysivät jotain mielenkiintoista laboratoriossa" kohtaan "ihmisten tautipesäke välitön".

Mutta en myöskään usko, että meidän pitäisi sivuuttaa nämä löydökset. Se, että prionit voivat muuttua ja sopeutua, tarkoittaa, että emme voi olettaa, että nykytilanne jatkuu ikuisesti. Mitä laajemmalle CWD leviää villieläimissä, sitä enemmän tilaisuuksia odottamattomille asioille tapahtuu.

Tämä on juuri sitä, mitä hyvä tieteellinen seuranta näyttää: tutkijat pitävät silmällä, kyselevät kysymyksiä ja jakavat löydöksiä ennen kriisiä. Näin pysymme mahdollisten ongelmien edellä.

Tutkijat itse tiivistivät sen hyvin: "Riski on yhteydessä esiintyvyyteen." Niin kauan kuin CWD jatkaa leviämistä, tämä pysyy radarilla.

Lopuksi

Pitäisikö sinun olla huolissasi CWD:n tartuttamisesta sinuun tai perheeseesi juuri nyt? Todennäköisesti ei. Mutta pitäisikö tutkijoiden jatkaa sen tutkimista? Ehdottomasti.

Luonto on täynnä tauteja, jotka eivät tällä hetkellä vaikuta ihmisiin mutta joilla on potentiaalia muuttua. Se ei ole syy paniikkiin – se on syy tukea tutkijoita, jotka tekevät näkymätöntä työtä seurannan, testaamisen ja ymmärtämisen parissa.

Ja rehellisesti? Pidän tätä silmällä. En siksi, että uskon taivaan olevan romahtamassa, vaan koska ajan tasalla pysyminen uudesta tieteestä on vähän niin kuin minun juttuni.

Pysykää uteliaina, ystävät.