Kuvittele: On vuosi 400-luvulla, jossain päin Rooman valtakuntaa

Olet juuri kääntynyt kristinuskoon. Paikallinen pappi — sama tyyppi, joka kastoi sinut — ojentaa sinulle pienen metallisen riipuksen. Siihen on kaiverrettu raamatunlause. Hän sanoo, että se suojaa sinua päänsäryltä.

Piispa? Hän menisi suunnilleen sekaisin jos saisi tietää.

Hetkinen — kristityt kantoivat taikaesineitä?

Tiedän, tiedän. Tämä kuulostaa hurjalta. Mutta Leidenin yliopiston tutkimuksen mukaan näin todella tapahtui. Tohtoriopiskelija Patricia Kret vietti vuosia tutkien roomalaisia amuletteja. Hänen löydöksensä haastavat täysin käsityksemme varhaisten kristittyjen elämästä.

Kyse ei ollut muutamasta poikkeavasta tapauksesta. Käytäntö kesti noin 700 vuotta — vuodesta 100 eKr. vuoteen 600 jKr. Se on varsin pitkä aika tehdä jotain, mitä uskonnolliset johtajat ehdottomasti inhosivat.

Ja tässä juttu: amuletit eivät juurikaan muuttuneet kun kristinusko saapui. Ihmiset olivat kantaneet suojelevia amuletteja jo ennen Jeesuksen syntymää. He vain... jatkoivat samaan malliin. Sama idea, eri brändi.

Suuri tekopyhyys

Tässä kohtaa homma menee todella mielenkiintoiseksi. Piispat — varhaisten kristittyen johtajat — saarnasivat uhkauksia: jos joku jäi kiinni amulettien kantamisesta, tulisi kirkosta erotetuksi. Täyttä "pала valat helvetissä" -meininkiä.

Mutta papit? Ne tavalliset kirkon työntekijät, jotka tekivät käytännön työn? He valmistivat ja myivät amuletteja seurakuntalaisilleen.

Miksi tämä ristiriita?

Kret selittää, että papit olivat usein ainoita, joilla oli pääsy raamatunkäsikirjoituksiin. Joten kun joku halusi raamatunlauseen kaiverrettua pieneen suojelevaan esineeseensä, kenet hän soitti? Ei piispaa, joka oli varmaankin kiireinen kirjoittaessaan uhkauskirjeitä amulettien pahuudesta.

Se oli täysi avoin salaisuus. Ja rehellisesti? Rakastan sitä. Siinä on jotain syvästi inhimillistä: tavalliset ihmiset vain ignoroivat sääntöjä, joihin eivät uskoneet, samalla kun sääntöjen tekijät teeskentelivät, etteivät huomanneet mitään.

Juppiteristä Jeesukseen (yhtä sujuvasti)

Mikä muuttui, oli sisältö. Vanhoissa roomalaisissa amuleteissa oli vetoomuksia pakanajumalille, suojelevia loitsuja, semmoista. Kun kristinusko valtasi alan, vanhat loitsut alkoivat korvautua raamatunlauseilla.

Mutta muodot? Ne pysyivät hämmästyttävän samankaltaisina.

"Ajallaan se muuttui yhä kristillisemmäksi", Kret totesi, "samoin amuletin muoto. Se saa ristin muodon, esimerkiksi, mutta ihmiset yhä kantavat sitä kaulassaan suojelun toivossa."

Eli käytännössä varha kristityt katsoivat ristiä — kärsimyksen ja uhrauksen symbolia — ja sanoivat "joo, mutta voiko se pysäyttää migreenini?" Ja rehellisesti? Respect heille. Ihmiset ovat aina halunneet sekä hengellistä merkitystä että käytännöllistä suojaa.

Raamattu taskussasi

Yksi Kretin lausuma jäi erityisesti mieleen: amuletit antoivat tavallisille ihmisille "suoran, henkilökohtaisen kontaktin pyhiin kirjoituksiin."

Mieti mitä se tarkoittaa. Suurin osa ihmisistä ei osannut lukea. Kirjat olivat äärimmäisen kalliita. Mutta jokainen saattoi kantaa pientä metallinpalaa, jossa oli rukous. Miljoonille varha kristityille tuo amuletti oli heidän raamattunsa.

Se täytti saman tarpeen kuin reliikit — pyhimysten luunkappaleet ja vaatepalat, joita kirkot yhä näyttävät. Ihmiset halusivat jotain, jota saattoi koskettaa, pitää kädessä ja viedä kotiin. Jotain, joka teki uskon konkreettiseksi.

En tiedä sinusta, mutta minä pidän tuota äärimmäisen suloisena.

Hassut yksityiskohdat

Okei, mutta tässä tulevat hauskat osat. Osa näistä amuleteista kirjaimellisesti kertoi mihin ne olivat tarkoitettu. "Tämä suojaa sinua kuumeelta." "Tehokas 30 metrin säteellä." Nämä muinaiset ihmiset kirjoittivat käytännössä tuotearvosteluja koruihinsa.

Ja yksi Kretin löytämä amuletti alkoi sanalla "abrakadabra" ennen kuin loput teksteistä kuluivat pois. Mikä... onko tuo edes kristillistä? Se on enemmän noitien juttu!

Mutta suosikkitarinani koskee pientä metallilevyä, joka oli suunniteltu hoitamaan migreeniä. Se löytyi haudasta kolmen muun amuletin vierestä — mutta se oli paljon, paljon vanhempi kuin muut.

Kretin teoria? Migreenit periytyvät suvuittain. Joten tämä yksi pieni amuletti kulki sukupolvelta toiselle, äidiltä tyttärelle, tyttäreltä lapsenlapselle, vuosisatojen ajan. Usko siihen oli niin vahva.

Mitä tämä kertoo?

Tässä minun tulkintani: ihmiset eivät ole koskaan olleet hyviä omaksumaan uusia asioita pitämättä kiinni vanhoista. Kristinuskо ei korvannut roomalaista kulttuuria, vaan pikemminkin imi sen itseensä, muokkasi sen uuteen uskoon ja antoi sille uuden merkityksen.

Amuletit ovat todiste. Ne olivat pakanallisia, sitten kristillisiä, ja perustavanlaatuinen inhimillinen halu cảm thấy được bảo vệ ei koskaan muuttunut.

Ja rehellisesti? Löydän siitä jotain kaunista. Piispat saarnasivat mitä saarnasivat, mutta loppujen lopuksi isoäiti päänsäryllä halusi vain jotain auttamaan. Ja jos pieni metallinen risti raamatunlauseella toimi?

No, en minä häntä tuomitse.