Kun kakka kertoo enemmän kuin eläin itse
Miltä kuulostaa tutkimus, jossa tärkein työkalu on eläimen uloste? Gilbertin potoroon kohdalla se on arkipäivää. Lajilla on jäljellä alle 150 yksilöä, ja tutkijat selvittävät nyt sen ruokavaliota suoraan ulosteesta kerätyn DNA:n avulla.
Laji löydettiin uudelleen vuonna 1994, kun sen luultiin jo kadonneen. Nyt se elää lähinnä yhdessä paikassa Länsi-Australiassa. Vuoden 2015 maastopalo tuhosi 90 prosenttia sen elinalueesta. Yksi katastrofi lisää, ja laji voi olla mennyttä.
Ruokavalio, jota ei voi jäljitellä
Gilbertin potoroo on nirso syöjä. Se kaivaa maasta sieniä ja rihmastoja. Vankeudessa eläimet eivät syö tarjottua ruokaa, joten kasvattaminen ei onnistu. Sienilajit ovat myös vaikeasti tunnistettavia. Monia ei ole edes nimetty tieteellisesti.
Tutkijat Edith Cowanin yliopistossa löysivät ratkaisun. He ottavat tuoretta ulostetta ja eristävät siitä DNA:ta. Menetelmää kutsutaan eDNA-metabarkoodaukseksi. Se paljastaa, mitä sieniä eläin on syönyt – ilman että eläintä tarvitsee häiritä.
Vertailu paljastaa hyvät paikat
Tutkimuksessa verrattiin potoroon ulostetta kolmeen muuhun lajiin: quokkaan, quendaan ja pensasrottiin. Kaikki syövät sieniä ja ovat eläneet samoilla seuduilla. Kun tiedetään, missä alueilla sieniä riittää useammalle lajille, voidaan arvioida, mitkä paikat sopivat potoroille parhaiten.
Tieto auttaa siirtämään eläimiä uusiin paikkoihin. Tavoitteena on luoda useampia pieniä elinpopulaatioita, jotta yksi tulipalo tai tauti ei tuhoa koko lajia. Nykyisin potoroita elää neljässä paikassa, joista kaksi on saaria. Mantereelle halutaan vielä uusi paikka.
Kakka paljastaa ekosysteemin tilan
Potorooiden kaivaminen ja siementen levittäminen vaikuttavat maaperään ja kasvillisuuteen. Ne ovat niin sanottuja ekosysteemien insinöörejä. Kun suojellaan näitä eläimiä, suojellaan samalla maaperän terveyttä ja kasvien hyvinvointia.
Australia on nyt vaikeassa tilassa. Kissojen ja kettujen kaltaiset vieraslajit tuhoavat alkuperäislajeja. Ilmastonmuutos ja elinympäristöjen häviäminen tekevät tilanteesta vielä vaikeamman. Uusien populaatioiden perustaminen on nyt yksi käytännön keino ostaa aikaa.
Mitä tästä opitaan
Lajin tarina osoittaa, että sukupuuttoa ei ole vielä kirjoitettu. Toinen mahdollisuus tuli, kun laji löydettiin uudelleen. Mutta se ei riitä, jos emme tiedä, mitä eläin oikeasti tarvitsee.
Tutkimus näyttää, että tieteellinen läpimurto voi tulla sieltä, mistä sitä vähiten odottaa. Tällä kertaa se tuli ulosteesta.