Sitten oli tämä järvi...
Kuvittele tilanne: valtava järvi peittää suuren osan nykyisestä Etelä-Amerikasta, ja sen rannoilla kulkee parhaita otuksia, joita olet koskaan nähnyt. Jättiläislinnut syövät lehtiä. Valtavat glyptodontit – nykyisten vyötiäisten sukulaiset – tuuppivat ympäriinsä. Oudot sorkkaeläimet, astrapoteerit (tieteilijät kutsuivat niitä "salamapetoiksi" koska heistä tuntui hauskalta keksiä hienoja nimiä) tallustavat ympäriinsä, ja jotkut painavat yli tonnin.
Kuulostaa unihalvaukselta, eikö? Mutta tuoreen tutkimuksen mukaan näin todella kävi mioseenikaudella, ja petoeläinten välinen kilpailu oli armotonta.
Petopöydän ääressä
Puhutaanpas siitä, kuka söi ketä. Voisi kuvitella, että kun saalista liikkuu näin paljon, kaikki elivät kuin kuninkaat. Ja oikeastaan niin varmaan olikin. Mutta juttu on tässä: Helsingin yliopiston tutkijat huomasivat, että vaikka kilpailua riitti – käpylintumaisista nisäkkäistä aina kuuluisiin "kauhulintuihin" asti – nisäkkäät jäivät taka-alalle. Krookotiilit dominoivat.
Tohtoriopiskelija Oscar Wilson tiivisti asian näin: "Saaliseläimiä oli niin paljon, etteivät nisäkkäät pystyneet syömään kaikkea."
Kuvittele se. Niin paljon ruokaa, että kauhulinnutkin varmaan torkkuivat täydestä vatsasta.
Tapaa Purussaurus: 7-metrinen ongelma
Tämän esihistoriallisen painajaisen tähti? Purussaurus neivensis, nykyisten kaimaanien sukulainen, joka kasvoi noin seitsemän metriä pitkäksi ja painoi liki 1800 kilogrammaa.
Tämä massiivinen otus ei ollut vain alueensa suurin peto – se oli peto. Tutkijat tutkivat kasvinsyöjien fossiilisia luita ja löysivät puremajälkiä. Paljon niitä. Ja se, kuinka usein nämä jäljet vastasivat Purussauruksen puruvoimaa, kertoo karua kieltään: tämä järkäle hoiti suurimman osan kasvinsyöjäkannan hallinnasta.
Miksi tällä on väliä?
Tässä tutkimuksessa on todella kiinnostavaa: Purussaurus saattoi olla se, mitä ekologit kutsuvat "avainpetoeläimeksi" – eläimeksi, jonka vaikutus ekosysteemiin ulottuu paljon pidemmälle kuin pelkkä syöminen. Jatkuvasti metsästämällä suurta saalista Purussaurus saattoi kirjaimellisesti muovata sitä, mitkä lajit menestyivät ja mitkä kärsivät.
Mieti hetki. Yksi krookotiililaji, joka vaikutti kasvinsyöjien kokoon koko mantereella miljoonia vuosia. Ei ole pelkkä peto – se on ekosysteemin arkkitehti.
En tiedä sinusta, mutta minä tunnen aidosti nöyryyttä lukiessani tällaisia juttuja. Olemme tottuneet ajattelemaan krookotiilejä "elävinä fossiileina", jotka eivät ole juuri muuttuneet – mikä pitää paikkansa jossain määrin – mutta niiden ekologinen merkitys läpi vuosimiljoonien on oikeasti aika hämmästyttävää.
Mitä tästä opimme
Kun seuraavan kerran näet krookotiilin eläintarhassa (jos se ei yritä syödä sinua), pysähdy hetkeksi miettimään, mitä nämä eläimet ovat edustaneet koko historian ajan. Ne eivät vain piilottele soissa odottamassa kaloja. Ainakin kerran ne olivat yhden kokonaisen mantereen kiistattomia kuninkaita.
Ja rehellisesti? Haluaisin nähdä tuon ekosysteemin.... Vain hyvin turvalliselta etäisyydeltä.