Okei, minun on jaettava kanssanne jotain, mikä on pysäyttänyt minut siitä asti, kun luin siitä tällä viikolla, sillä se aidosti sai minut pysähtymään ja ajattelemaan uudestaan uupumusta.
Tunnethan sen tunteen, kun kamppailee niin syvän väsymyksen kanssa, että se vaikuttaa kaikkeen – ajatteluun, uneen ja kykyyn yksinkertaisesti toimia? Kuvittele kokevasi tätä riippumatta siitä, oletko selvinnyt traumaattisesta tapahtumasta, sairastanut virusinfektion vuosia sitten tai kehittänyt autoimmuunisairauden. Miljoonille ihmisille, joilla on täysin erilaiset diagnoosit, tämä on arkipäiväistä todellisuutta.
Ja tässä on se, mikä on hämmentänyt tutkijoita: miksi uupumus näyttää niin samanlaiselta eri sairauksissa, joilla pinnalta katsottuna ei näytä olevan mitään yhteistä?
Pulma, jota kukaan ei voinut ratkaista
Krooninen väsymysoireyhtymä (joskus kutsuttu ME:ksi), pitkäkovi, traumaperäinen stressihäiriö, multippelskleroosi ja reumatoidiartriitti – lääkärit ovat perinteisesti kohdanneet nämä erillisinä sairauksina, joilla on erilliset syyt.
Toinen seuraa virusinfektiota. Toinen johtuu psykologisesta traumasta. Muissa immuunijärjestelmä hyökkää kehon eri osiin. Eri laukaisijat, eri mekanismit, eri hoidot... tai niin me luulimme.
Mutta potilaat raportoivat yhä samoja oireita. Ei pelkkää väsymystä, vaan syvää uupumusta. Aivosumu. Heikentynyt keskittymiskyky. Häiriintynyt uni. Sellainen väsymys, joka tekee arkielämästä mahdotonta.
Itä-Anglian yliopiston ja Oxford BioDynamicsin tutkijat päättivät kysyä ilmeisen kysymyksen: miksi?
Syvempi sukellus DNA:han
Tässä kohtaa mielenkiintoista. Sen sijaan, että tutkijat olisivan lukeneet geneettistä "koodia" kuin lausetta, he käyttivät EpiSwitch® Orion -teknologiaa tutkiakseen, miten DNA itse asiassa taittuu soluissamme.
Ajatelkaa näin: DNA on uskomattavan pitkää – jos puristaisitte sen auki jokaisesta kehon solusta, se venyisi aurinkoon ja takaisin useita kertoja. Mutta jokaisen pienen solun sisällä se on huolellisesti taitettu ja järjestetty. Lineaarisessa sekvenssissä kaukana toisistaan olevat osat voivat taittuneina osua toisiinsa. Nämä kontaktipisteet ovat paikkoja, joissa geenit kytketään päälle tai pois.
Tutkijat analysoivat tätä 3D-genomista järjestystä kaikissa viidessä sairaudessa. Ja tässä he löysivät:
Ensin silmällä nähtynä yksittäisten geenien tasolla ei ollut paljon päällekkäisyyttä pitkäkovin, ME/CFS:n, PTSD:n, MS:n ja reumatoidiartriitin välillä. Ne näyttivät täysin erilaisilta sairauksilta – kuten lääketieteellinen yhteisö oli olettaanut.
Mutta kun tutkijat tarkastelivat sitä, miten nämä geenit vuorovaikuttavat monimutkaisissa verkostoissa? Kuva muuttui täysin.
Yhtäkkiä kaikki kytkeytyi yhteen
Kaikkien viiden sairauden geenit syöttivät samoja suuria biologisia järjestelmiä. Immune- ja tulehdussignalointi. Mitokondrioiden energiantuotanto. Aineenvaihdunnallinen säätely. Stressivastejärjestelmät. Neuroendokriininen signalointi.
On kuin olisi löydetty, että viisi eri kaupunkia käyttää samaa sähköverkkoa, vaikka niiden rakennukset, tiet ja hallitukset näyttävät täysin erilaisilta.