Unohdettujen kasvojen laatikko

Tiedätkö sen tunteen, kun törmäät johonkin ja ajattelet: "Voi hitsi, mä en muistanutkaan, että tämä on olemassa?" Noin se meni, kun appiukkoni kaivoi tänä keväänä pölyisiä valokuvakoteloita autotallistaan. Istuimme olohuoneen lattialla ja selailimme vuosikymmenten verran tallennettuja hetkiä – ja voi pojat, jotkut niistä vanhoista printteistä olivat kunnossa.

Haalistuneita, reunoiltaan käpristyneitä, värit hajonneina sellaiseksi omituiseksi seepiaksi sävyksi, jonka aika niihin tekee.

Kuvissa oli sukulaisia, joita kukaan ei enää tunnistanut. Isoäitejä ehkä? Vanhoja perhekokoontumisia? Joissakin oli nimiä ja päivämääriä käsialalla, joka tuntui kuuluvan aivan eri aikakauteen. Ja kun selasimme niitä yhdessä, molemmat meillä oli sama ajatus: "Olisipa makeeta, jos kaiken tämän voisi tallentaa jonnekin, josta sen voisi jakaa."

Mutta niinhän se perheprojekteissa menee – ne jäävät jonon jatkoksi, sanotaan, että "tehdään se joskus". Ja joskus tarkoittaa yleensä ei koskaan.

No, joskus päätti kuitenkin piipahtaa luokseni laatikossa, jossa luki "Epson FastFoto FF-680W".

No mitä järkeä valokuvaskannereissa on?

Jos olet joskus käyttänyt perinteistä tasoskanneria (sellaista, joka tulee monitoimilaitteiden mukana), sulla on varmaan tässä kohtaa hallusinaatioita. Se on koko "laita kuva, sulje kansi, paina skannaa, toista" -rumba. Ei oikein innostavaa hommaa. Ja jos sulla on edessä satoja kuvia? Voit varata koko viikonlopun.

Siinä kohtaa FF-680W kiinnitti huomioni. Tämä vehje on sheet-fed-skanneri – eli laitat lokeroon useita kuvia kerralla ja annat sen hoitaa homman automaattisesti. Ei tarvi istua ja laittaa jokaista kuvaa erikseen. Ei loputonta odottelua. Lado, skannaa, valmista.

Lupaus? Sillä pystyy käymään läpi about yksi kuva sekunnissa.

Piti nähdä omin silmin, koska mielessä pyöri ne laatikot appiukon luona. Ne, jotka oli täynnä muistoja, joita kukaan ei ollut vuosiin katsonut.

Asennus ilman turhautumista

Ollaan rehellisiä: tech-laitteiden säätäminen on yleensä mun vähiten lempiaktiviteetti. Printereissä ja skannereissa on erityinen taito muuttaa simppelit hommat iltapäivän mittaisiksi päänsäryiksi. (Katsoo sinua, WiFi-yhteysongelmat.)

Mutta yllättävää kyllä, FF-680W:n asennus sujui melkein kivuttomasti. Latasin FastFoto-sovelluksen puhelimelle, yhdistin kaiken WiFin kautta, ja olin valmis. Yksi pieni kompastuskivi – kannattaa varmistaa, että napataa oikea sovellus. Epsonilta on kaksi appia, ja mä nappasin vahingossa "Smart Panelin" (se on printtereille) FastFoto-sovelluksen sijaan. Pienen vaihdon jälkeen kaikki匹配asi moitteettomasti.

Itse skanneri? Yllättävän kompakti. Puhutaan about isolleen leivänpaahtimelle – 30 kertaa 17 kertaa 17 senttiä ja vähän reilu kolme kiloa. Ei tarvi omaa pöytäänsä tai varata nurkkaa kotitoimistosta. Heitin sen kaapin päälle ja se viihtyi siellä koko testijakson ajan.

Ja mainitsinko, että paketissa tulee suojakansilehti hauraille printtikuville? Sympaattinen yksityiskohta, jos on käsillä vanhoja kuvia, jotka on vähän... arkoja.

Totuuden hetki: Skannaaako se oikeasti niin nopeasti?

No joo, tässä se juttu on. Iso kysymys: toimiiko tämä oikeasti sen "yksi kuva sekunnissa" -lupauksen mukaan?

Joo. Joo toimii.

Testasin itse, koska piti tietää. 300 dpi:llä (mikä riittää mainiosti jakamiseen somessa tai pilveen tallentamiseen) ne 10 kertaa 15 sentin kuvat sujahtivat läpi about sekunnissa. Ladoin lokeroon 36 kuvaa kerrallaan ja vaan... katsoin. Oli jotenkin tyydyttävää nähdä.

Siinä kohtaa homma oikeasti kiinnosti. Kävin läpi kokonaisen kengänlaatikon kuvia – suunnilleen 200 kuvaa – noin 20 minuutissa. Ja siihen sisältyi se aika, jonka käytin kuvien alustavaan lajitteluun kasoihin. Perinteisellä tasoskannerilla? Siihen olis uponnut tunteja elämästäni, joita en saa koskaan takaisin.

Jos tarvitsee korkeampaa resoluutiota (sanotaan, että kuvia haluaa mahdollisesti tulostaa myöhemmin), 600 dpi:tä nostamalla pääsee about kolmeen sekuntiin kuvaa kohden. Edelleen älyttömän nopeaa verrattuna vaihtoehtoihin.

Yksi asia huomionarvoista: ne vanhat kuvat, jotka on lojuneet laatikoissa vuosikymmeniä? Joskus ne tarttuu toisiinsa. Mulle kävi kerran niin, että skanneri nappasi kaksi kuvaa kerralla, mikä teki skannauksesta käyttökelpoisen. Mutta kone oli fiksu ja osasi varoittaa, joten tiesin mitkä kuvat tarvitsivat toisen yrityksen. Ja rehellisesti? Yksi tuplasyöttö koko erässä? Aika vaikuttavaa.

Ei yhtään paperitukosta. Ei yhtään rikkoutunutta kuvaa. Mä olin oikeasti hermostunut, kun laitoin hauraampia, vanhempia kuvia läpi, mutta suojakansilehti pelasti ne erityisen arat tapaukset.

Ohjelmisto tekee eron

Tässä FF-680W oikeasti loistaa: se ei ole pelkkä nopea skanneri, vaan kokonainen elämys. Mukana tuleva ohjelmisto pystyy oikeasti parantamaan kuviasi – korjaamaan haalistumista, säätämään värejä, tekemään restaurointityötä, joka normaalisti vaatisi kunnollista Photoshop-osumista ja pitkää pinnaa.

FastFoto-sovelluksella pystyin valitsemaan tallennuspaikan, valitsemaan resoluution ja antamaan ohjelmiston tehdä taikojaan. Mä en ole mikään valokuvien muokkaaja, mutta tämä oli mullistava juttu. Pystyin ottamaan haalistuneen, 40 vuotta vanhan kuvan ja saamaan toiselta puolelta jotain, mikä näytti elävältä ja raikkaalta.

Onko tämä hintansa arvoinen?

Ollaan rehellisiä – tämä ei ole halpa. Tämä ei ole semmoinen kapine, jonka napsaisit mukaan elektroniikkakaupasta hetken mielijohteesta.

Mutta jos sulla on laatikoittain vanhoja kuvia jossain pölyttymässä (ja kukapa meistä ei), tämä skanneri tekee muuten ylivoimaiselta tuntuvasta projektista täysin hallittavan. Puhutaan siitä, että voi digitoida satoja perheen muistoja yhtenä viikonloppuna. Kuvia, jotka muuten saatettaisiin menettää ajan hampaalle, haalistumaan laatikoissa, joita kukaan ei enää avaa.

MulLE se hetki, kun näin appiukkoni kasvot kun selailimme uudelleen skannattuja kuvia hänen tabletillaan – näimme kasvoja, jotka hän oli unohtanut, hetkiä, jotka olivat kadonneet – teki koko hommasta sen arvoista. Hän pystyi jakamaan ne lapsilleen, lapsenlapsilleen, sukulaisilleen ympäri maata.

Ne vanhat kuvat eivät ole enää pelkkää paperia ja mustetta. Ne elää jälleen.

Ja se tuntuu aika korvaamattomalta.