Meren syvyyksien jättiläinen: Onko valtameren pohjassa uusi supertulivuori?

Kuvittele tulivuori, joka on niin valtava, että jos sen laavasta kaadettaisiin kaikki New Yorkin kaupunkiin, Central Park hautautuisi seitsemän mailin syvyisen laavakerroksen alle. Kuulostaa pelottavalta, eikö? Tästä mittakaavasta puhumme, kun siirrymme puhumaan "supertulivuorista".

Japanin rannikolla, merenpohjassa, sijaitsee Kikai-kaldera. Se on valtava painanne, jolla on hurja historia. Noin 7 300 vuotta sitten se purkautui yhdeksi geologisen historian suurimmista tapahtumista. Mutta tässä on se jännittävä osa: se ei olekaan vain tyhjä ja hiljainen kuoppa merenpohjassa. Se on parhaillaan täyttymässä uudelleen.

Miten tutkia jotain, mikä on veden alla?

Ehkä mietit jo: "Miten ihmeessä voit tutkia tulivuorta, joka on piilossa syvän meren alla?"

Kobe Universityn ja Japanin meritutkimuslaitoksen (JAMSTEC) tutkijat löysivät siihen nerokkaan ratkaisun. He eivät yrittäneet sukeltaa syvälle, vaan hyödynsivät seismisiä pulsseja – eli ääniaaltoja, jotka lähetetään maan kuoren läpi.

Ajattele tätä planeetan ultraäänikuvana. Mittaamalla sitä, miten ääniaallot kimpoavat eri kivilajeista, tutkijat saivat "näkymän" syvälle maan alle. Löydös oli hätkähdyttävä: vanhan purkauksen paikalla on valtava uusi magmavarasto.

Se ei ole vain "jäämiä" menneisyydestä

Tämä on se kohta, joka saa tutkijat (ja me muut) innostumaan. Voisit helposti luulla, että merenpohjassa oleva magma on vain 7 300 vuotta vanhaa "jäämää". Data kuitenkin kertoo toista.

Analysoimalla laavan kemiallista koostumusta tutkijat huomasivat, että uusi magma on täysin erilaista kuin vanha. Tämä tarkoittaa, että tulivuori "juo" aktiivisesti uutta sulaa kiveä suoraan maan vaipan syvyyksistä. Se on kuin valtava polttoainesäiliö, joka on tyhjennetty ja jota täytetään nyt alhaalta päin.

Miksi tällä on väliä?

Tiedän, mitä mietit: "Okei, hieno tieteellinen löytö, mutta pitääkö minun alkaa pakata matkalaukkuja?"

Ei huolta! Näiden supertulivuorten "uudelleentäyttyminen" vie tuhansia vuosia. Kuitenkin sen ymmärtäminen, miten ne täyttyvät, on vulkanologien "Graalin malja". Jos saamme ratkaistua matemaattisen kaavan sille, miten magma kertyy, voimme ehkä lopulta ennustaa, milloin nämä jättiläiset ovat valmiita räjähtämään.

Tämä löydös ei koske vain Kikai-kalderaa. Se antaa tutkijoille uuden työkalun ja mallin, jolla voidaan tutkia muita legendaarisia kohteita, kuten Yhdysvaltojen Yellowstonen tai Indonesian Toban tulivuoria. Me olemme oppimassa maapallon sykettä, yksi ääniaalto kerrallaan.