markdown-muotoista blogisisältöä
Minun on oltava kanssanne rehellinen – kun luin tästä tutkimuksesta ensimmäisen kerran, jouduin lukemaan sen kahdesti. Sillä kaikki, mitä olen koskaan kuullut sydänkohtauksista, sisältää tämän synkän todellisuuden: kun sydänlihas kuolee, se on poissa lopullisesti. Arpikudos korvaa sen, ja potilaalle jää heikentynyt sydän loppuiäksi.
Kävikin ilmi? Että tämä ei ehkä ole koko totuus.
Sydän taistelee takaisin
Sydneyn yliopiston tutkijat tekivät kiehtovan löydöksen: sydänkohtauksen jälkeen ihmisen sydän yrittää todellakin uudistua. Se tuottaa uusia lihassoluja. Tämä on ensimmäinen kerta, kun tutkijat ovat osoittaneet tämän tapahtuvan elävissä ihmisen sydämissä, ei vain hiirissä.
Yksi johtavista tutkijoista, tohtori Robert Hume, ilmaisi asian näin: ”Asti tähän olemme ajatelleet, että koska sydänsolut kuolevat sydänkohtauksen jälkeen, nämä sydämen alueet ovat peruuttamattomasti vaurioituneet.”
Mutta tässä on se juttu – ja minä rakastan tätä tieteessä – tutkijat havaitsivat, että kehommme ovat viisaampia kuin annamme niiden olla. Sydän ei vain istu hyväksyen kohtalonsa. Se aktiivisesti yrittää parantaa itseään.
Miksi tämä on niin tärkeää
Kerronpa teille luvut, sillä ne ovat pysäyttäviä. Sydän- ja verisuonitaudit ovat maailmanlaajuisesti johtava kuolinsyy. Pelkästään Australiassa ne aiheuttavat lähes neljäsosan kaikista kuolemista. Sydänkohtaus voi tuhota jopa kolmanneksen ihmisen sydämen soluista.
Ja tässä on todellinen ongelma: vaikka hoidot ovat parantuneet huomattavasti pelastamaan ihmisiä alkuvaiheen kohtauksen aikana, selviäminen ei tarkoita, että vaara on ohi. Monilla potilailla kehittyy myöhemmin sydämen vajaatoiminta – sydän ei enää pysty pumppaamaan tehokkaasti.
Ainoa hoito tällä hetkellä? Sydänsiirto. Australiassa tehdään kuitenkin vain noin 115 siirtoa vuosittain, kun taas 144 000 ihmistä elää sydämen vajaatoiminnan kanssa. Ero on suurempi kuin Grand Canyon.
Tutkimuksen kiehtovin osa
No, tässä kohtaa asia muuttuu todella mielenkiintoiseksi. Tutkijat kehittivät maailmanlaajuisesti ainutlaatuisen lähestymistavan: he keräsivät sydänkudosta eläviltä potilailta ohitusleikkauksen aikana. Kyllä, ihmisiltä, jotka olivat todellisuudessa elossa ja joilta kudosta poistettiin osana heidän hoitoaan.
Tämä antoi heille jotain äärimmäisen arvokasta – elävää ihmisen sydänkudosta, jota voitiin tutkia laboratoriossa. Tämä on mullistavaa, sillä ensimmäistä kertaa tutkijat voivat nähdä tarkalleen, mitä tapahtuu oikeissa ihmisen sydämissä, eivätkä vain hiirimallinnoksissa.
Tutkimuksen senioritutkija, professori Sean Lal, selitti tavoitteen: ”Lopullisena tavoitteena on käyttää tätä löydöstä uusien sydänsolujen tuottamiseen, jotka voivat kumota sydämen vajaatoiminnan.”
Mitä seuraavaksi?
Tässä on rehellinen vastaus: emme voi vielä juhlia. Sydämen luonnollinen uudistuminen on käynnissä, mutta se ei ole riittävän vahvaa kumoamaan suuren kohtauksen aiheuttamat vauriot. Se on kuin pieni korjausjoukkio saapuisi rakentamaan taloa uudelleen tornadojen jälkeen – työntekijöitä ei aivan riitä tehtävään.
Mutta nyt kun tutkijat ymmärtävät, miten tämä prosessi toimii, he voivat etsi