Kadonnut maailma: Uuden-Seelannin miljoonan vuoden takainen salaisuus

Oletko koskaan miettinyt, miltä Uusi-Seelanti näytti ennen ihmisen tuloa? Ei viime vuosisatoja, vaan kauan sitten. Miljoona vuotta sitten, kun saaret olivat ikimetsien peitossa ja niillä eli lintulajeja, joita ei tavata missään muualla maailmassa.

Tiedemiehet ovat nyt avanneet ikään kuin aikakapselin tuolta samalta ajalta – ja tulokset ovat kieltämättä hämmästyttäviä.

Luola täynnä salaisuuksia

Kuvittele tilanne: Australialaiset ja uusiseelantilaiset tutkijat tutkivat luolastoja Waitomon alueella Pohjoissaarella, kun he törmäsivät jotain poikkeukselliseen. Luolan uumenista löytyi fossiileja 12 eri lintulajista ja 4 sammakkoeläinlajista – kaikki noin miljoonan vuoden takaa.

"Kyllä, miljoona vuotta on valtavan pitkä aika", mutta juuri siinä piilee tämän löydön merkitys. Tutkijat ovat nyt ensimmäistä kertaa löytäneet merkittävän kokoelman maalla elävien selkärankaisten fossiileja tältä tarkalta ajanjaksolta Uuden-Seelannin historiassa. Käytännössä siis yksi kokonainen luku maan elämän tarinasta on puuttunut.

"Emme puhu yhdestä puuttuvasta luvusta", totesi tohtori Paul Scofield Canterburyn museosta. "Koko kirja oli kadonnut."

Itse asiassa olemme kulkeneet Uudessa-Seelannissa vuosisatoja, mutta emme silti tiedä lähes mitään siitä, mitä saarilla eli ennen meitä.

Kadonneet linnut

Tässä kohtaa asiat alkavat todella kiinnostaa. Miljoona vuotta sitten elänyt lintukanta poikkesi dramaattisesti siitä, minkä Maori- ja eurooppalaiset uudisasukkaat kohtasivat vain muutama sata vuotta sitten.

"Liikkuvat metsä- ja pensaikkoalueet pakottivat lintukannan ikään kuin aloittamaan alusta", tutkijat selittävät. Heidän mukaansa 33–50 prosenttia lintulajeista katosi tuon miljoonan vuoden aikana – ennen kuin ihminen astui saarille.

Tämä on merkittävää, koska se tarkoittaa, että nämä sukupuutot eivät olleet ihmisen syytä (ainakaan suoraan). Syyllisiä olivat ilmastonmuutokset ja toistuvat tulivuorenpurkaukset, jotka muokkasivat maisemaa uudelleen ja uudelleen.

Pysähdy hetkeksi miettimään. Nämä linnut selvisivät miljoonia vuosia, ja sitten ympäristön muutokset pyyhkäisivät ne tiehensä – ilman mitään yhteyttä ihmistoimintaan. Se on sekä nöyryyttävää että hieman huolestuttavaa.

Lentävä kākāpōn sukulainen?

Tämä on ehkä koko löydön jännittävin osuus.

Fossiileista tutkijat tunnistivat aiemmin tuntemattoman papukaijalajin – Strigops insulaborealis – joka osoittautui rakastetun kākāpōn muinaiseksi sukulaiseksi. Jos et tunne kākāpōta, anna minun esitellä sinulle ehkä outoin lintu koko maailmassa.

Nykyajan kākāpō on lentokyvytön, yöaktiivinen ja voi elää yli satavuotiaaksi. Se on käytännössä höyhenteinen, vihreä, pöllömäinen papukaija hassulla paritteluriitillä. Mikä ei siinä viehättäisi?

Mutta asia on niin, että sen muinainen serkku saattoi olla aivan erilainen. Fossiililuu分析 viittaa siihen, että tällä miljoonan vuoden takaisella papukaijalla oli heikommat jalat kuin nykyisellä kākāpöllä, joka turvautuu voimakkaisiin raajoihinsa kiipeilyssä. Tämä muinainen sukulainen saattoi säilyttää lentokykynsä.

Kuvittele maailma, jossa kākāpōn esi-isät liitelivät metsien läpi sen sijaan, että olisivat töpöttäneet ympäriinsä kuin suloiset höyhenperunat. Tutkijoilla on edessään lisää työtä asian varmistamiseksi, mutta jo pelkkä mahdollisuus riittää herättämään mielikuvituksen.

Luonnon aikajana tarkentuu

Tämän löydön arvoa nostaa myös se, miten tarkasti tutkijat voivat päivittää sen iän. Fossiilit löytyivät kahden vulkaanisen tuhkakerroksen välistä, ja geologit pystyivät määrittämään iän analysoimalla tuhkakerrostumia. Tämän kaltainen tarkkuus on paleontologiassa suhteellisen harvinaista.

Löydös auttaa myös täyttämään valtavan aukon siinä, mitä tiedämme Uuden-Seelannin menneisyydestä. Aiemmat kaivaukset St Bathansissa Keski-Otagossa antoivat vilauksen elämästä 16–20 miljoonan vuoden takaa. Mutta se mystinen ajanjakso tuon ja miljoonan vuoden välillä? Lähes tuntematon – kunnes nyt.

Miksi tällä on väliä

On helppoa silmäillä tällaisia löydöksiä ja ajatella "joo, vanhoja luita, jaa". Mutta pysähdy hetkeksi miettimään, mitä täällä oikeastaan tapahtuu.

Emme vain selvitä, mitä eläimiä eli miljoona vuotta sitten. Ymmärrämme, miten planeettamme ekosysteemit ovat jatkuvasti liikkeessä – muokkaavina voimina, jotka ovat suurempia kuin yksikään laji. Opimme, että sukupuutto on luonnollinen prosessi, jota tapahtui jo kauan ennen meitä. Ilmasto ja geologia ovat aina olleet – ja tulevat olemaan – voimakkaita muutosvoimia.

Samaan aikaan tämä tutkimus korostaa, kuinka arvokas ja haavoittuvainen Uuden-Seelannin ainutlaatuinen eläimistö on. Saaret ovat olleet evoluution keskittymä miljoonia vuosia, ja niiltä on kehittynyt eliöitä, joita ei tavata missään muualla maan päällä. Tämän historian ymmärtäminen auttaa meitä arvostamaan – ja toivottavasti suojelemaan – sitä, mitä on jäljellä.

Joten kun seuraavan kerran näet kākāpō-dokumentin tai luet Uuden-Seelannin omituisesta lintuelämästä, muista: tarina ulottuu paljon, paljon kauemmas kuin kukaan meistä on kuvitellut. Ja tämän merkittävän luolalöydön ansiosta alamme vihdoin lukea niitä aikaisempia lukuja.

Lähde: Tutkijat avasivat Uuteen-Seelantiin piilotetun miljoonan vuoden ikäisen aikakapselin