Muovi ei ole vain roskaa meressä – se voi vaikuttaa myös aivoihisi

Viime viikkoina tiedepiireissä on puhuttu paljon eräästä kiinnostavasta tutkimuksesta. Kyseessä on muovien sisältämä kemikaali nimeltä DEHP, ja sen yhteys ahdistukseen vaikuttaa olevan vahvempi kuin monet olettivat.

Mistä oikeastaan puhutaan?

DEHP on lyhenne di(2-etyyliheksyyli)ftalaatille. Se on yksi yleisimmistä pehmentimistä, joita käytetään muovin joustavuuden lisäämiseen. Löydät sitä monista arjen tuotteista: vesisangoista, lääkinnällisistä letkuista, lattiapinnoitteista ja joidenkin elintarvikepakkauksista.

Päivittäinen altistuminen on väistämätöntä. Kemikaali irtoaa muoveista hiljalleen ympäristöön – ilmaan, veteen, pölyyn. Tutkimukset ovat jo pitkään osoittaneet, että lähes jokaisen ihmisen elimistöstä löytyy DEHP:n jäänteitä.

Mitä uusi tutkimus kertoo?

Tutkijat altistivat koe-eläimiä pieniannoksinen DEHP:lle. Annokset eivät olleet myrkyllisiä – ei mitään äärimmäisiä määriä. Silti tulokset olivat merkittäviä.

Altistuneet eläimet osoittivat selvästi enemmän ahdistuksen kaltaisia käyttäytymismalleja. Ne välttelivät avoimia alueita, käyttäytyivät varautuneemmin ja niiden stressihormonitasot olivat koholla.

Tässä vaiheessa tarina voisi päättyä – mutta tulee mielenkiintoinen käänne.

GABA ja testosteroni: odottamaton yhdistelmä

Tutkijat halusivat selvittää, voisiko vaikutusta kumota jotenkin. He kokeilivat kahta ainetta: GABA:ta ja testosteronia.

GABA on aivojen tärkein rauhoittava välittäjäaine. Testosteroni taas on sukuhormoni, jota yleensä yhdistetään aggressiivisuuteen ja dominanssiin.

Tulokset yllättivät. Kun GABA:a annettiin yhdessä DEHP-altistuksen kanssa, ahdistuneisuus väheni merkittävästi. Mutta vielä kiinnostavampaa oli, että sama vaikutus näkyi testosteronilla.

Miten tämä on mahdollista? Tutkijoiden mukaan DEHP vaikuttaa todennäköisesti hormonaaliseen tasapainoon tavalla, joka heikentää sekä GABA:n vaikutusta että normaalia testosteronitoimintaa. Kun testosteronia annettiin lisää, aivotoiminta palautui osittain normaalimmaksi.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Tämä ei tarkoita, että meidän pitäisi alkaa syödä testosteronilisää muoveja vastaan. Ei lähellekään.

Tutkimus kuitenkin avaa uuden näkökulman. Se ei ainoastaan osoita, että ympäristön kemikaalit voivat vaikuttaa käyttäytymiseen – se osoittaa, että vaikutukset kulkevat hyvin spesifisten biologisten reittien kautta.

Ja mikä tärkeintä: vaikutukset näkyivät pienillä annoksilla, jotka vastaavat normaalia ihmisen altistumista. Ei siis tarvinnut olla myrkyllistä määrää. Arkkinen kemikaalialtistus riitti.

Oma ajatukseni

Pidän tätä tutkimusta tärkeänä muutamasta syystä.

Ensinnäkin se muistuttaa, että "turvallinen" altistuminen ei välttämättä tarkoita "täysin harmitonta". Pienet annokset voivat kasaantua tai vaikuttaa yhdessä muiden tekijöiden kanssa.

Toiseksi se avaa mahdollisuuden kehittää jotain – ehkäpä ravintolisä tai ravitsemusstrategia – joka voisi suojata näiltä vaikutuksilta. GABA:n ja testosteronin suhde ansaitsee lisää tutkimusta.

Kolmanneksi se on muistutus siitä, miten vähän vielä ymmärrämme kemikaalien yhteisvaikutuksista. Elämme keskellä kemikaalikoktailia, jota emme ole koskaan ennen nähneet.

Miksi tämä koskettaa sinua?

Me kaikki altistumme DEHP:lle päivittäin. Lääkinnällisissä toimenpiteissä, ruokapakkauksissa, sisäilmassa.

Ahdistuneisuushäiriöt ovat jo nyt yksi merkittävimmistä kansanterveysongelmista. Jos ympäristön kemikaalit edes osittain vaikuttavat niiden syntyyn, se muuttaa koko keskustelun.

Ei ole kyse siitä, että muoveja pitäisi demonisoida. On kyse siitä, että meidän täytyy ymmärtää paremmin, mitä ne todella tekevät.

Tämä tutkimus on vasta alkua.

Tagit: muovit, DEHP, kemikaalit, ahdistus, hormonihäiritsijät, aivotutkimus, kansanterveys, tutkimus, GABA, testosteroni