Syntymämerkki 236 miljoonan vuoden takaa – elävästä synnytyksestä löytyi uusi todiste

Okei, myönnän – kun luin tästä tutkimuksesta ensimmäistä kertaa, piti minunkin hetken antaa tiedon painua sisään.

Tutkijat löysivät näennäisen neonataalisen linjan – käytännössä sellaisen kasvurenkaan luussa, joka muodostuu syntymähetken tienoilla – 236 miljoonan vuoden takaisesta Chiniquodon theotonicus -fossiilista. Tämä otus löytyi Argentiinasta, ja todisteiden perusteella se oli vastasyntynyt kuollessaan. Mutta tässä kohtaa homma menee mielenkiintoiseksi: tutkijat laskivat, että tämä vastasyntynyt painoi syntyessään noin 1,7 kilogrammaa, mikä oli suunnilleen 14 prosenttia aikuisen painosta.

Anna sen hetken vaikuttaa.

Jos olet samalla linjalla kanssani, mietit varmaan "ja sitten?" No, ystävä hyvä, tämä on todella iso juttu. Nimittäin samankokoiset matelijat ja linnut tuottavat poikasia, jotka ovat käytännössä pikkuise verrattuna aikuisiin – puhutaan 0,1–4,5 prosentista aikuisen painosta. Mutta nisäkkäät? Meillä syntyy suhteellisen pulleita vauvoja. Tuo 14 prosentin suhde? Se asettaa C. theotonicuksen samalle viivalle nykyisten istukallisten nisäkkäiden kanssa.

Tutkimusryhmä – argentiinalaisen tohtori Leandro Gaetaanon ja hänen kollegoidensa johtama – huomasi siis tuijottavansa näyttöä siitä, mikä vaikuttaa olevan varhaisin todiste elävänä synnyttämisestä (viviparia, jos haluaa olla hienovarainen) meidän sukupuussamme. Aiemmin tutkijat arvelivat elävänä synnyttämisen ilmestyneen noin 150 miljoonaa vuotta sitten. Uusi todistusaineisto siirtää tuon ajankohtaa lähes 100 miljoonaa vuotta taaksepäin.

Nyt tiedän mitä saatat pohtia: miksi elävänä synnyttäminen munimisen sijaan olisi ollut etu? Hyvä kysymys! Tutkijat huomauttavat, että triaskausi – jolloin nämä otukset elivät – oli käytännössä villiä länttä. Maailma toipui massiivisesta sukupuuttoaallosta, joten kilpailu resursseista oli kovaa ja petoja oli kaikkialla. Alkioiden kantaminen kehon sisällä sen sijaan, että ne jätettäisiin haavoittuvaisina muniin? Aika fiksu selviytymisstrategia.

Toki tiede on tiedettä, ja paljon on edelleen tuntematonta. Tutkijat itse myöntävät, ettei tämä välttämättä kerro koko totuutta. Ehkä C. theotonicus oli poikkeustapaus. Ehkä muut kynodontit munivat edelleen, kun jotkut lajit kehittyivät elävää synnytystä kohti. Fossiiliaineisto on tunnetusti puutteellinen, ja alkion kehityksen jälkien löytäminen muinaisista luista on äärimmäisen harvinaista.

Mutta eikö juuri se tee näistä asioista niin jännittäviä? Silloin tällöin pieni viiva fossilisoituneessa luussa antaa täysin uuden näkökulman elämän tarinaan maapallolla. Ja tarina siitä, miten siirryimme munivista matelijoista eläviä lapsia synnyttäviin nisäkkäisiin, juuri moninkertaistui mielenkiintoisemmaksi.

Henkilökohtaisesti rakastan sitä, että tämä löytö sai alkunsa jatko-opiskelijoiden kurssityöstä – pohjimmiltaan uteliaita opiskelijoita, jotka huomasivat jotain epätavallista luussa. Joskus suurimmat oivallukset tulevat ihmisiltä, jotka eivät ole vielä oppineet, mikä on "mahdotonta".

Saa miettimään, mitä muita salaisuuksia piilee museoiden laatikostoissa, eikö vain?

Lähde: ScienceDaily