Torkkuliina taasancellä tutkittavaksi – ja tulokset ovat hämmästyttäviä

Olen myönnettävä: kun ensimmäistä kertaa kuulin tästä uutisesta, ajattelin vain "vieläkö sitä tutkitaan?". Mutta juuri siksi tämä juttu ansaitsee huomiosi.

Torinon käärinliina on yksi historian kiistanalaisimmista esineistä. Jos et ole tutustunut aiheeseen: kyseessä on pellavakangas, jonka uskotaan peittäneen Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen. Kankaassa näkyy himmeä miehen kasvojen ja vartalon kuva. Toiset taas väittävät, että kyseessä on keskiaikainen väärennös. Tästä on väitelty vuosisatoja, eikä keskustelu lopu koskaan.

Mutta nyt asiat alkavat toden teolla kiinnostaa.

Tutkijaryhmä julkaisi äskettäin tuloksia Scientific Reports -julkaisussa. Kyseessä on merkittävä harppaus siinä, miten voimme tutkia historiallisia esineitä. He analysoivat näytteitä, jotka kerättiin jo vuonna 1978 – siis lähes 50 vuotta sitten. Näytteet ajettiin läpi niin sanotulla PCR-vapaalla next-generation metagenomisekvensoinnilla. Hienoja termejä, mutta käytännössä kyse on tehokkaimmasta DNA-analyysimenetelmästä, joka meillä tällä hetkellä on.

Mitä he löysivät?

Valmistaudu matkalle vuosisatojen läpi.

Tutkijat löysivät ihmisen mitokondrio-DNA:ta, mikä on järkevää – onhan ihmisiä käsitellyt tätä kangasta vuosisatojen ajan. Mutta he löysivät myös uskomattoman monimuotoisen mikrobiston: bakteereita, sieniä ja jopa suolaarakastavia pieneliöitä, jotka ovat todennäköisesti tarttuneet mukaan kaikkialta, missä käärinliinaa on säilytetty ja esillä.

Ja sitten asiat alkavat todella kiinnostaa. He löysivät viljeltyjen kasvien DNA:ta: vehnää, porkkanoita, maissia, banaaneja, maapähkinöitä. Eläinten DNA:ta naudoista, sioista, kanoista, koirista, kissoista. Jopa Välimeren punaisen korallin DNA:ta, mikä saa minut kuvittelemaan munkin 1400-luvulta, joka vahingossa aivastutti käärinliinan päälle syödessään mereneläviä rannikolla. (Okei, se ei luultavasti ole tapahtunut näin, mutta myönnettäköön, että mielikuva on hauska.)

Lancolnessa toimiva professori Noemi Procopio tiivisti asian osuvasti: käärinliina edustaa "rikasta geneettisten tietojen arkistoa, joka on kertynyt vuosisatojen ihmiskontaktien ja ympäristöaltistuksen myötä."

Juuri tämä tekee tutkimuksesta niin kiehtovan. Emme ehkä koskaan saa varmuutta siitä, kääriikö tämä kangas todella Nasaretin Jeesuksen ruumiin. Mutta sen, minkä VOIMME tietää, on se uskomaton matka, jonka tämä pellavakangas on kulkenut läpi ihmiskunnan historian. Jokainen kosketus, jokainen hengitys, jokainen ympäristö on jättänyt jälkensä, ja nykytiede on vihdoin tarpeeksi kehittynyttä lukemaan niitä kuin kirjaa.

Tutkijat huomauttavat varovaisesti, etteivät he pysty eristämään "alkuperäistä" DNA:ta, joka mahdollisesti oli kankaassa sen luomishetkellä – vuosisatojen käsittely on sekoittanut kaiken liian perusteellisesti. Jos siis odotit varmaa vastausta käärinliinan aitoudesta, tämä tutkimus ei sitä tarjoa.

Mutta minusta tämä on itse asiassa JOPA jännittävämpää kuin yksiselitteinen todiste suuntaan tai toiseen. Koska käärinliina ei ole vain kyllä-tai-ei -kysymys yhdestä historiallisesta väitteestä. Se on elävä todiste ihmiskunnasta – fyysinen yhteys jokaiseen, joka on koskaan kunnioittanut, tutkinut, esitellyt tai ollut samassa huoneessa tämän ihmeellisen esineen kanssa.

Ja jos totta puhutaan? Sekä tuntuu omalta lajiltaan ihmeeltä.

Mitä sinä ajattelet? Onko tämä biologisten jälkien tutkiminen historian tutkimuksen tulevaisuus? Jätä kommenttisi alle – haluaisin kuulla mielipiteesi tästä jutusta!