Pääblogikirjoitus markdown-muodossa
Odota, Antarktis sai lisää jäätä?!
Minun täytyy kertoa teille jostakin, mikä kuulostaa siltä, kuin se olisi peräisin ”outoa, mutta totta” -kategoriasta. Kaikesta siitä, mitä kuulemme sulavista jäähikoista ja nousevista merenpinnan tasoista huolimatta, Antarktis itse asiassa sai valtavasti lisää jäätä aivan äskettäin. Puhumme 695 miljardista tonnista – ennätysmäisestä jään kasvusta, jonka satelliitit havaitsivat vuosina 2021–2023.
Ennen kuin innostutte liikaa – ja uskokaa minua, minäkin innostuin – annetaan teille realistinen näkökulma. Kyse ei ollut ilmastonmuutoksen kääntymisestä päinvastaiseksi. Se oli pikemminkin väliaikainen tauko, lyhyt helpotus. Ja syy, miksi näin tapahtui, on rehellisesti sanottuna yksi hienoimmista (sanaleikki tarkoitettu) ilmastonmuutokseen liittyvistä havainnoista, joihin olen törmännyt pitkään aikaan.
Juonenkääne: se tuli tropiikista
Tässä kohtaa asiat muuttuvat todella mielenkiintoisiksi. Uuden, Nature-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan tuo antarktislaisten jäätiköiden kasvu ei ollut mikään mystinen lahja ilmakehästä. Tutkijat jäljittivät sen poikkeuksellisen lämpimän valtameriveden alueelle tropiikissa – tiedättehän, sen alueen lähellä päiväntasaajaa, jossa vesi on käytännössä aina kylpyläveden lämpöistä.
Tutkijat kutsuvat tätä aluetta tropiikan lämpimäksi altaaksi. Se sijaitsee siellä, missä Tyynenmeren länsiosa kohtaa Intian valtameren itäosan. Vuosina 2021–2023 tämä alue pysyi tavallista lämpimämpänä pitkän ajanjakson. Tämä lämpö käynnisti ketjureaktion, joka levisi ilmakehässä aina Antarktikseen asti – tuhansien mailien matkan.
Miten se edes toimii?
Tiedän, mitä ajattelette: miten ihmeessä tropiikin lämmin vesi voi vaikuttaa lumisateeseen Antarktiksessä? Eihän niiden välillä ole suoraa putkea, eikö?
Ilmakehä ei oikeastaan välitä etäisyydestä, kun kyse on lämmön ja kosteuden siirtämisestä. Kun tuo tropiikan lämmin allas lämpeni, se käynnisti niin sanotun Rossbyn aaltoketjun. Ajatelkaa sitä kuin kiven heittäminen lampiin – renkaat leviävät kaikkiin suuntiin. Paitsi että nämä ”renkaat” olivat valtavia ilmakehän aaltoja, jotka matkasivat tropiikista etelänapaseudulle.
Nämä aallot auttoivat järjestämään uudelleen Antarktiksen ympärillä olevan ilmakehän, luoden tietyn painekuviointin – matalapaineen Australian eteläpuolella ja korkeapaineen Itä-Antarktiksen rannikolla. Tämä kuvio avasi käytännössä moottoritien kosteudelle, joka kulki keskileveysasteiden Intian valtamereltä suoraan kohti Itä-Antarktiksta.
Ilmakehäjoet pelastavat tilanteen
Mekanismi, joka toi kaiken tuon kosteuden? Ilmakehäjoet.
Jos ette tunne termiä, ilmakehäjoet ovat käytännössä kapeita käytäviä ilmakehässä, jotka kuljettavat valtavia määriä vesihöyryä – joskus jopa 15 kertaa Mississippi-joen virtaaman verran, mutta höyryn muodossa. Kun ne kohtaavat kylmiä alueita kuten Antarktiksen, kaikki tuo kosteus sataa lumena.
Tropiikan lämpenemisen synnyttämä kiertoliike ohjasi nämä ilmakehäjoet käytännössä kohti Itä-Antarktiksta, mikä johti r