Munasolujen pakastusikä yllätti minut täysin

Hei, täytyy kertoa teille jotain, mikä on pyörinyt netissä viime aikoina. Olin itse aivan ymmälläni.

Perinteinen viisaus menee näin: jos mietit munasolujesi pakastamista, kannattaisi se tehdä joskus loppukaksikymppisenä tai alk kolmekymppisenä. Loogista, eikö? Lapsia ei ole vielä tiedossa, mutta biologinen kello tikittää, joten varotaan vähän "varmuuden vuoksi".

Mutta erään LessWrongissa kiertävän tutkimuksen mukaan "paras" ikä saattaa olla paljon nuorempi kuin kukaan on julkisesti ehdottanut. Huomattavasti nuorempi.

Elikö siis 19-vuotiaana?

Joo, tiesin että reagoit noin. Yhdeksäntoista tuntuu ikävältä, melkeinpä vasta lukiosta päässeeltä. Useimmat meistä miettivät silloin tenttejä ja kämppisten kanssa selviytymistä, eivät omaa lisääntymisterveyttään.

Mutta tiede menee tässä kiinnostavaksi: munasolujen laatu alkaa heikentyä aikaisemmin kuin arvaammekaan. Ei pelkästään määrä (joka toki vähenee), vaan nimenomaan geneettinen laatu. Ja se huippukohta saattaa osua nuorempaan ikään kuin hedelmällisyysala on perinteisesti ehdottanut.

Tutkimuksen mukaan 19-vuotiaana pakastetut munasolut ovat parhaimmillaan. Ne ovat kokeneet vähiten solutason "kulumaa". Tuoreita, elinvoimaisia, valmiita odottamaan sinua.

Miksi kukaan ei puhu tästä?

Hyvä kysymys. Muutama syy. Ensinnäkin, munasolujen pakastusbisnes on historiallisesti markkinoinut palveluitaan kolmekymppisille naisille – heillä on usein rahaa ja akuutti tarve. Ei ole kovin kannattavaa kertoa parikymppisille, että tämä olisi pitänyt tehdä kymmenen vuotta sitten.

Toiseksi, emotionaalinen puoli. On aika raskasta sanoa teini-ikäiselle, että nyt kannattaisi miettiä hedelmällisyyden suojelua. Harvat tuon ikäiset ajattelevat lapsia. He ajattelevat uraa, seurustelua, seikkailuja, oman identiteetin selvittämistä.

Kolmanneksi, teknologia ja saatavuus. Pakastus ei ole halpaa (puhutaan tuhansista euroista), ja toimenpiteet ovat parantuneet huomattavasti kymmenen viime vuoden aikana. Takavuosina onnistumisprosentit eivät olleet yhtä hyvät.

Mutta tässä on se juttu

Tutkijat eivät välttämättä sano, että kaikkien pitäisi rynnätä pakastuttamaan munasolujaan 19-vuotiaana. Heidän pointtinsa on, että jos sen tekee, nuoremmalla iällä maksimoidaan tulevaisuuden vaihtoehdot.

Ajattele näin: ne pakatut solut voivat odottaa käyttöä vuosikymmeniä. Kuvittele, että voit yrittää lasta 45-vuotiaana munasoluilla, jotka pakastettiin kun olit 19. Niiden geneettinen ikä on täysin eri kuin solujen, jotka ovat vanhentuneet kanssasi.

Onko tämä neuvo kaikille?

Ei todellakaan – ja se on tärkeää sanoa ääneen. Pakastus on henkilökohtainen päätös. Siihen liittyy rahaa, fyysisiä juttuja, tunteita. Toimenpide ei ole riskitön, eikä kaikilla ole mahdollisuutta maksaa tuhansia euroja vapaaehtoisista lääketieteellisistä toimenpiteistä.

Mutta jos sinä voit harkita sitä ja mietit vakavasti lisääntymisskenaarioitasi, tämä tutkimus avaa keskustelun, jota hedelmällisyysklinikat ja valtamedia eivät ole juuri käyneet.

Iso kuva

Tämä keskustelu on oikeastaan aika vapauttava. Se haastaa oletuksen, että hedelmällisyyspäätökset pitää tehdä jonkun muun aikataululla. Olipa päätöksesi sitten hankkia lapsia 25, 35 vai 45-vuotiaana – enemmän vaihtoehtoja on yleensä hyvä juttu.

Ehkä tämä tutkimus johtaa parempaan tietoon ja edullisempiin vaihtoehtoihin. Maailma, jossa munasolujen pakastus on yhtä arkipäiväistä ja saavutettavaa kuin muut ennaltaehkäisevät terveyspalvelut? Se olisi hienoa.

Mitä sinä ajattelet? Onko tämä mullistava tutkimus, vai onko 19 vuotta liian aikaisin miettiä moisia? Kirjoita ihmeessä kommentti, kiinnostaa kuulla!