Kun tiede kääntää ajan taaksepäin

Okei, myönnän suoraan — kun törmäsin tähän tutkimukseen ensimmäistä kertaa, se löi minut ällikällä. Puhumme Amerikan mantereiden muotoutumisesta, yhdestä planeettamme perustavanlaatuisimmista tapahtumista. Ja näköjään olemme laskeneet aikajanaa väärin koko ajan.

Geotieteilijöiden ryhmä julkaisi hiljattain tutkimuksen, jonka mukaan Keski- ja Etelä-Amerikan välinen suuri törmäys tapahtui huomattavasti aiemmin kuin on ajateltu. Sen sijaan että törmäys olisi tapahtunut noin kymmenen miljoonaa vuotta sitten, kaikkein voimakkain mannerlaattojen välinen "puristus" tapahtui paljon kauempana menneisyydessä — pääasiassa oligoseenikaudella ja keskimmäisellä mioseenikaudella.

Miten tutkijat päätyivät tähän johtopäätökseen? Victor Piedrahitan ja J. Li:n johtama ryhmä käytti nokkelaa lähestymistapaa. He matkasivat Kolumbian Pohjois-Andeille ja tutkivat Combian tulivuorialueen kivilajeja. Nämä vulkaaniset kivet ovat iältään noin 12–6 miljoonaa vuotta vanhoja — geologisessa mittakaavassa melko nuoria.

Salaisuus piili siinä, mitä tutkijat kutsuvat magneettiseksi kiderakennetutkimukseksi. Periaatteessa tutkijat analysoivat, miten magneettiset minerit kivien sisällä olivat suuntautuneet. Ajattele sitä kuin puun lustojen lukemista — mutta kasvun sijaan näet muinaisvoimien jäljen. Näiden minereiden suunta kertoo, onko kiveen kohdistunut merkittävää mannerlaattapainetta vai onko se pysynyt häiriintymättömänä muodostumisensa jälkeen.

Tässä kohtaa asiat muuttuvat mielenkiintoisiksi: suurin osa näistä tulivuorikivistä osoitti edelleen alkuperäisiä magneettisia rakenteitaan. Niitä ei ollut vääristetty tai muokattu valtavien laattojen liikkeiden toimesta. Tämä kertoo jotain ratkaisevaa — kun nämä kivet muodostuivat, törmäyksen aiheuttama voimakkain muodonmuutos oli jo päättynyt. Raskain työ oli tehty.

Tutkijat muotoilivat asian näin: myöhäisellä mioseenikaudella mannerlaattojen muodonmuutos oli muuttunut "heikommaksi ja paikallisemmaksi". Suuri mannerten välinen puristus oli jo tapahtunut.

Tämä on tärkeämpää kuin voisi äkkiseltään ajatella. Kun ymmärrämme tarkemmin, milloin Amerikka törmäsi, voimme rakentaa parempia malleja Andeille. Nuo majesteettiset huiput eivät ole vain kaunista maisemaa — ne ovat yhden maapallon dramaattisimmista geologisista prosesseista tulosta, kun yksi mannerlaatta työntää toista ylöspäin miljoonien vuosien aikana.

Erityisen hienoa tässä tutkimuksessa on menetelmä. Magneettisen kiderakenteen hyödyntäminen muinaisten laattojen liikkeiden rekonstruointiin tulivuoriseuduilla on älykäs valinta. Se on kuin rikostutkijat, jotka löytävät sormenjälkiä rikospaikalta — paitsi että "rikos" tapahtui miljoonia vuosia sitten ja todisteet ovat kirjoitettuna magneettisissa minereissä.

En tiedä sinusta, mutta minä pidän tällaista valtavan kiehtovana. Planeettamme on muokannut itseään alusta asti, ja silloin tällöin tutkijat huomaavat, että tarina jonka uskoimme tietävämme tarvitsee pientä редактирования. Se ei ole tieteen epäonnistuminen — se on tiedettä toiminnassa juuri niin kuin pitääkin. Opimme jatkuvasti, tarkennamme ymmärrystämme, pääsemme aina lähemmäs totuutta.

Ja rehellisesti sanottuna? Siinä on jotain lohduttavaa. Jopa maan alla jalkojemme alla on yhä mysteereitä odottamassa selitystä.